10 years after
Rewind. Mennään vuoteen 2001 ja syyskuuhun. Harrastan ultimatea ja kuulen, että joku uraansa lopetteleva myy kiekkojaan. Epäröin hetken ja päätän tarttua tilaisuuteen. Laitan spostia ja kysyn kiekoista. ”Sori, myin jo kaikki, golfkiekkoja mulla kyllä on”. Pahus, meni sivu suun. Seuraavana päivänä mieleeni karkaa ajatus pituusheiton harjoittelemisesta. Kätellään kauppa kuntoon; ”Laita mulle pari sellaista pitkälle lentävää ja sitten vaikka yksi putteri (jos vaikka golffihommatkin kiinnostaa). Parin päivän päästä postissa kolahtaa Aviar, XD ja Stingray.
Tuskaisena heitän kiekkoja hiekkakentällä, kaartavat ihan minne sattuu, mutta kun onnistuu, niin lentää kauas. Yritän laittaa annukkaa, golfkiekkoihin kuulemma pitää laittaa, välillä kaartaa sen vuoksi liikaa oikealle, välillä lähtee taivaisiin ja kaartaa vasemmalle (joskaan silloin en ymmärtänyt sen johtuvan korkeudesta). Lähden ultimatetreeneihin ja kerron frisbeegolfkiekoista Kaakisen Mikolle. Mikko, eli ”Mixu” kertoo tuntevansa jonkun Vaasalaisen frisbeegolffarin, joka on järjestänyt Turussa kisoja ja ollut mukana myös ultimatetouhuissa Turussa.
Viikko tästä, menemme Vaasalaisen Jukka Vierin kanssa Vätinpuistoon (joka sattui muuten olemaan 150 metrin päässä kotoa), jossa Jukka on joskus pitänyt kisoja. Jukka näyttää meille väyliä, joita on joskus pelattu ja pelailemme väyliä puihin. Syksy tekee tuloaan, mutta sitä ei ehdi muistella. Käymme Mixun kanssa useita kertoja pelaamassa ko. väyliä, suunnittelemme omia ja kohteina luonnollisesti yleensä puut. Parin viikon päästä Jukka järjestää kisat Vaasassa. Minä ja Mixu lähdetään messiin, pitäähän nähdä, mitä tää homma nyt sitten oikein on. Jonkinasteinen kärpänen on puraissut, sillä matka sujuu rattoisasti väyliä suunnitellessa metsän ja pellonreunoihin.
Korsholm Open 2001 Vanhan Vaasan valleilla, kirkkopuistossa ja raunioilla. Puitteet ovat hienot, isoja vanhoja puita ja siisti puisto. Kiekkoja syövä lampi, johon aloitteleva frisbeegolfaaja upottaa suosikkidraiverinsa melko helposti. Muistan elävästi kun puttaan 2 metristä ohi. Jännitti. Hienoin rata jonka olin pelannut siihen mennessä. Tuloksissa en päässyt kovin korkealle, mutta voitin kuitenkin tulokassarjan (ainoana osanottajana). Palkinnoksi siitä Champion edition Firebird (maksaisi nykyään aika monta rahaa), joka makaa Yyterin lammen pohjassa.
Fast forward; 2011 Lokakuu. Korsholm Open 2011 on käsillä. Viimeksi Vaasassa pelasin noin 5 vuotta sitten, 10-vuotisjuhlakisan aattona sormet syyhyää päästä katsomaan miltä rata näyttää nykyisellään. Välineet ovat kehittyneet, äijäkin on kehittynyt vähän, tilanne on sikäli vähän eri. Korsholm Open yksittäisenä kisana merkkaa tunnetasolla kenties eniten yksittäisistä kisoista, vaikka usdgc onkin vähän hienompi tapahtuma. Mikään ei vedä vertoja sille kipinälle, jonka KO aikoinaan antoi tulevaan talveen – räntää satoi, välillä oli pakkasta, joskus tuuli. Siitä huolimatta hakattiin puttia monta tuntia päivässä.
10 vuotta, aika monta heittoa. Paljon vielä edessä, huomenna ihmetellään mitä Vaasassa on tapahtunut 10 vuodessa.
0 kommenttia:
Jätä kommentti