Moi, oon Juha ja mä oon frisbeegolffaaja.

Moi… Mä oon Juha ja mä oon frisbeegolffaaja.

Mun eka kerta oli semmonen ihan perinteinen niinku monel muullaki. Kavereiden kans mentii Meilahtee ja mukan oli fribaaja joka lainas meille kiekkoja ja niit sitten heiteltiin satunnaisesti miten sattu ja mihi sattu. Tää kerta ei kuitenkaa ollu viel se joka sai mut koukkuun ja friba unohtu, mut vain väliaikasesti…

Pari vuotta sitte asiat alko sitten muuttuu ja radikaalisti. Muutettiin avovaimon kans Nummelaan. Nummelahan on tunnettu alueena jossa fribaaminen on yleisesti hyväksyttyä ja fribaajia voi bongata jopa kylän keskustasta ihan jopa keskellä päivääkin. Mua itteeni alko jo heti muuton yhteydessä kutkuttamaan päästä heittelemään kiekkoa, mutta onnistuin välttämään houkutusta melkein vuoden ajan. Viime vuonna se sitte tapahtu…

Tossa lähistöllä on tommonen itämaiseen henkeen nimetty sekatavarakauppa ja siel oli tietty houkuttelevasti tarjolla kolmen kiekon paketti edullisesti, vähän niinku tämmönen ”kokeilupaketti”. Mieli on heikko ja menin sitte kyseisen paketin ostamaan ja painuin takapihalla olevalle Pajuniityn kentälle heittelemään. Tässä kohtaa tapahtui se käännekohta joka ajo mut syvälle fribaamisen maailmaan. Ensin oli tarkotus vaa heitellä rata läpi, sitten saada par, sen jälkeen piti päästä isoimmille radoille, sitten piti saada uusia kiekkoja ja.. no kyllä te tiedätte miten tää menee..

Hommaa ei helpottanut yhtään se ku menin alan erikoisliikkeeseen ja siellä on sitten elämänsä ratoja kolunnut myyjä joka tyrkyttää vaan lisää kiekkoja: ”Joo hei ota kato tosta vähän Buzzzia se on tosi hyvä tolleen alottelijalle ekaks kiekoks! Eikä toi Valkyriekään oo yhtää huono pistetäänkö niitäkin pari? Ei kato kiekkoja voi olla koskaan liikaa ei se haittaa vaikka niitä on enemmän ku tarvii… Nii mites pitäskö pistää joku makee kassikin sulle mukaan?” Ensinhän mul oli tietty vaan se kangaskassi ja ne kolme kiekkoa mut kokoajan vaa teki sit mieli saada oikee kassi ja esim DX-muoviset kiekot oli vaan portti siirtyä kovempiin aineisiin….

Sitte homma oli jo lähteny aivan käsistä, avovaimo joutu istuu yksin kotona ja miettii että ”missäköhän se taas heittelee frisbeetä” samalla kun pitäs keksii mistä sais rahaa laskuihin kun kaikki rahat on käytetty fribaan ja sen oheistuotteisiin. Sit jos tuli hetki ettei ollu vähään aikaan fribaa niin himo oli niin kova että oli ihan pakko jotai heittää, vaik pringles-purkin kansia,  vinyylilevyjä, ämpärin kansia.. Ihan sama mitä sai käteen ni se piti heittää ja ihan heikkona hetkenä heitettiin jopa läppää. Onneks netis on paljon kaikkee fribamatskua pahimpaan himoon, se vähän helpottaa näitä kiekottomia aikoja mut ei aina auta. Talvel tilanne oli niin paha et piti käydä jopa melkein metrises hangessa heittelee… Ja kasattii me Jannen kans myös iso fribasivusto nettiin ku nälkä oli niin kova.. Sit oli näit kisojaki mihin piti mennä ku ei yksin viittiny… Jotai karvalakkei ja ice bowleja… Himas mul on kori, hitosti kiekkoi ja kirjottelen mä blogiaki. Tää on menny ihan överiks.

Ja se häpeä mikä tässä tulee mukana.. Onhan se vaikeeta sanoa ihmisille et ”no joo mä oon tämmönen frisbeegolfaaja” ja kattoo ku ihmiset pyörittelee silmii. Mut se johtuu vaan siitä kun ne ei ymmärrä minkälaista tää on… Vaikeetaahan tämmönen elämä on kun on jäänyt johonkin koukkuun, unohtamatta sitä miten tähän vetää läheisetkin mukaan.. Ensin avovaimon veli lähti myös houkutuksen saattamana mukaan ”kokeilemaan”. Nyt sillä on jo omat fribat ja käy itekseenkin heittelee. Tuorein tapaus löytyy ihan kotoota, avovaimo lähti myös hommaan mukaan ja himoitsee jo omia kiekkoja.

Mut onhan täs hyviiki puolii. Oon saanu tavata aivan mahtavii ihmisiä ja omanlaisia persoonia ja niitä tässä lajissa riittääkin. On ollu ilo tutustua mahdollisimman moneen niistä ja ootan myös että tulevaisuudessa pääsee tutustumaan entistä useampaan upeaan ihmiseen ja persoonaan. Oon myös oppinu paljon uutta asiaa niin itestäni niinku myös maailmasta.

Joku kuitenkin joskus kysy et mikä se juttu tässä koukuttaa, monille se on se ittensä ylittäminen ja oman suorituksen parantaminen tai ainaki sen yrittäminen. Mulla ehkä yks asia nousee yli muiden ja se on se hetki kun heität kiekon ja katsot sen lentämistä. Sen hetken koko muu maailma pysähtyy ja koko elämä tuntuu hidastetulta, jos Matrix on tuttu leffa niin siinä on se bullet-time joka tuntuu jotakuinkin samalta. Samalla hetkellä kun se kiekko laskeutuu maahan nii taas elämä palautuu normaaliks. Nää jutut on niitä mikä saa mut uudestaan ja uudestaan tarttumaan kiekkoon.

Nykyään mä oon saanut sanottua ihmisille ihan julkisesti että mä oon frisbeegolffaaja. Enää se ei tunnu niin pahalta. Jos joku teiltä kysyy että mitä sä harrastat, niin vastatkaa ihan rehdisti että frisbeegolfia, ei sitä tarvi häpee. Kertokaa ihmisille mistä on kysymys niin saatte ymmärrystä!

Täs oli tää puheenvuoro. Loppuun haluun viel sanoo et ihmiset, älkää häpeilkö itteenne ja harrastustanne! Olkaa ylpeitä ja julistakaa maailmalle: Mä oon frisbeegolffaaja!

 

---

5 kommenttia: