Swiss Open ’11

Matka Sveitsiin alko varhain torstai aamulla, fiilis oli erittäin hyvä kun heittäminen tuntuu taas normaalilta vaikka ei mikään notkee oo vieläkään, mut muuten on paikat auki eikä selkä vaivaa. Torstaina oli reenipäivä 27 väylää, kaikki oli kyllä tuttuja joten ei tarvinnu erityisen paljon heittää, kävellä sitäkin enemmän! Legendaariseks ilmiöks muuttunut suomihuone oli nimittäi uudellee rekonstruktoitu ja aiheutti pientä shokkia, no ei muutakun hotelliin. Illalla oli aika loppu, kävelty oli bägi selässä vähintään 10km ja siihen heitot selkään, perjantai aamuna oli semmonen olo ettei oo oikeen palautunu kunnolla joten nukuin pitkään ja seurasin rauhassa Ranskan avoimia telkusta.

KISA

Perjantain lepo tuntui heti hyvältä ratkasulta kun lauantai aamuna Asikaisen viekusta raotin nahkaverhoja, tuntu kun olis ollu 10v nuorempi. Lihakset hyvässä terässä ja muutenkin elastinen olo, vaikka erittäin kankee oonki. Heitin koko kisan semmosia draiveja ja perusheittoja millä olis pitänyt voittaa koko paska. Puttasin kaukaa hyvin, mutta 5 metristä enemmän ohi kun sisään, en voi käsittää kuinka monta niitä menikään ohi, tai ei ne nyt ohi mene vaan joko yläpeltiin tai alareppuun mut whateva. Yleensä kisan edetessä ei tarvii montaa puttia pistää rautoihin kun saan adaptoitua sen kohilleen, nyt tuskailin sen kanssa koko kisan. Finaalissa rupes jo turhautuun omaan puttityöskentelyyn kun tiesi että väylät loppuu auttamatta kesken ja mitään leseitä mihinkään ei enää ole. Mulle on yhdentekevää oonko mä 5, 10 vai sadas, ainoo miks pelaan on se fiilis että on mukana kärkikamppailussa ja saa mitattua itteensä kovissa paikoissa. Sitten kun se fiilis katoaa on lähes yhdentekevää meneekö se putti ohi vai ei. Tietysti ei pidä vetää läskiks missään vaiheessa, ei se oo sen arvosta. Eli rullailee maalin ja rupee keskittyyn seuraaviin karkeloihin.

Kaikenkaikkiaan oon hyvin tyytyväinen miten heitin muovia ja miten hyvältä(helpolta) se tuntuu taas. Pidän itteeni kohtuullisen vahvana puttaajana, edelleen se on lähestulkoon väkevin osa mun peliä vaikka tälläkertaa se feidas mut pahasti. Se on pienistä asioista kiinni ja ei vaadi kovinkaan suurta jumppaa et oon taas normaali heinolaexpress joka pistää kaiken sisään. Eli ei voi kun odotella Stokiksen kisaa mistä tulee aika hienot karkelot

-Jesse

---

1 kommenttia: