Ideasta, kuvaksi

pakolliset alkuturinat

Vuosi on vaihtunut ja kun ulkona on lähes 3 metriä lunta ja pakkasta varjossa -5oc. Niin  voidaan kai sanoa, että kelit on kohdalllaan kiekkojen värjäämistä ajatellen.  Vaikka onhan se pannujen heittely kivaa talvisissakin oloissa, tästä todisteena sankka joukko suomalaisia karvalakkisarjan aktiivisia kiertäjiä.

Tässä artikelissa käydään läpi kiekkojen värjäämisen aloittamista. Ja ihmetellään vähän, että mitä kaikkea tarpeellista on laitettava hankintalistalle, että pääsee mukavasti alkuun kiekkojen keittelyssä. Harhaan johtavasti olen informoinut, että tässä artikelissa aloitettaisiin värjääminen. Päätin kuitenkin, että on paikallaan turista värjäämisestä alkuun yleisesti ottaen ja tutustua vähän sapluunan tekemiseen ja värjäämiseen. Tämä siksi, että jos joku nyt haluaisi aloitta värjäämisen näiden artikkelien pohjalta niin tästä artikelista näkee kuvina ja ontuvina lauseina sen mistä värjäämisessä on kysymys. Kannattaa myös kiinnittää huomiota lopussa oleviin varoituksiin!

Värjääminen pähkinänkuoressa

Jospa ensimäiseksi kävisin läpi värjäämis prosessin tiivistettynä. Eli kiekkojen värjääminen tapahtuu sapluunan avulla. Ensimäiseksi mietitään mikä kuva olisi mukava saada kiekkoon. Aluksi suosittelen mahdollisiman yksinkertaista kuvaa jossa on mahdollisimman vähän monimutkaisia ja pikkutarkkoja yksityiskohtia. Tämä siksi, että sapluunan leikkaaminen on aika vaikeaa. Leikkaamiseen liittyy muutamia niksejä, joita on hyvä harjoitella yksinkertaisempien kuvien kanssa. Sapluunat eivät anna mitään harhaviiltoja anteeksi, eli kaikki mitä olet leikannut tulee myös kiekkoon sellaisenaan.

Sapluunan teko

Sapluunan tekemiseen tarvitaan siis kontaktimuovia tai jotain muuta kalvoa jolle kuva leikataan. Leikkaamiseen käytän terävää askarteluveistä. Askartelu veitsiä saa alan liikkeistä ja ainakin isoista supermarketeista. Sapluunan voi leikata joko niin, että kalvo on liimattu kiekon päälle ja kuva leikataan siinä irti kalvosta. Tai sitten voi tehdä kuten minä, eli leikkaan kuvan irti lasin tai valopöydän päällä. Alkuun voi olla helpompaa leikata kuva irti kiekon päällä, mutta silloin täytyy olla todella varovainen leikatessa, ettei kiekko vahingoitu veitsen terästä. Kun idea kuvasta on kalvolla, niin poistetaan värjättävästä kiekosta alkuperäinen ”stämppi”. Itse käytän stämpin poistoon asetoonia. Se on tarpeeksi tehokasta liuotinta eikä sillä tarvitse kuin pyyhkäistä kiekon pintaa niin stämppi lähtee pois.

Kun kuva on kontaktimuovilla tai kalvolla, niin liimataan se kiekon päälle. Tässäpä sitten tuleekin se seuraava loistava tilaisuus pilata värjäys, ennen kuin kiekkoa on edes värjätty. Sapluunan asettelu kiekon päälle saattaa olla hyvinkin haasteellista ja kalvon tai kontaktimuovin liima tekee hommasta yllättävän tahmaista. Jos kiekko koskettaa kalvon liimapintaa sellaisessa kohdassa, missä ei pitäisi niin se liimantuu siihen, ja irroittamisessa saa sitten olla tosi varovainen ettei pilaa sapluunaa. Itse laitan sapluunan pöydälle kirkas puoli alaspäin ja painan kiekon liimapintaa vasten. Seuraavaksi painellaan sapluuna kunnolla kiekon liitopintaan kiinni ja poistetaan ilmakuplat kalvon ja kiekon välistä.

Värjääminen

Värjäämisessä käytän tavallista teflonpintaista paistinpannua. Väriseosta laitetaan pannulle noin puoli litraa. Väriaine lämmitetään kädenlämpöiseksi ja asetellaan kiekko kellumaan keitokseen. Kun kiekko laitetaan ensimäisen kerran kellumaan on se hyvä nostaa samantien ylös ja varmistaa ettei sapluunan kuvan kohdalle ole jäänyt nesteeseen ilmakuplia. Ilmakuplat näyttävät ikäviltä valmiissa värjäyksessä eri sävyisinä kuplan muotoisina kohtina. Itse tykkään jättää kalvon pystyyn reunoille siitä on hyvä nostella kiekkoa pois pannulta.

(Huomaa, että paistinpannua tai muuta värjäykseen käytettävää astiaa EI SAA käyttää ruoanvalmistuksessa värjäämisen jälkeen)!!!

Kiekko saa kellua värinesteessä niin pitkään, että haluttu värisävy on saavutettu. Kannattaa aina välillä kokeilla pannun reunaa kädellä, ettei se pääse lämpenemään liian kuumaksi. Jos neste lämpenee liiaksi, se polttaa kalvon liiman todella tiukasti kiinni kiekon liitopintaan. Sen poistaminen voi olla erittäin ikävää puuhaa, tästä syystä on hyvä pitää neste juuri kädenlämpöisenä. Liiman saa kyllä poistettua, vaikka liimanpoisto bensiinillä tai saippuavillalla, mutta  ilman taistelua se ei välttämättä lähde irti kiekosta.

Kun kiekossa on haluttu väri nostetaan se pois pannulta ja poistetaan sapluuna kiekon päältä, jos kiekkoon halutaan useampia värejä niin poistetaan sapluunasta seuraava osa ja laitetaan uudet väriaineet pannulle. Sapluuna peittää siis edelleen ne kohdat kiekosta mihin ei väriä haluta. Kun toinen ja kolmas ja miksi ei neljäskin väri on saatu kiekkoon, niin poistetaan jäljellä olevat kalvon kappaleet kiekosta ja hankkiudutaan eroon kiekon pinnassa olevasta liimasta. Liimaa jää aina vähän kiekon pintaan tekotavasta ja muovilaadusta riippuen. Jos lopputulos on mielyttävä niin julkaistaan kuva kiekosta mahdollisiman monella aihetta käsittelevällä foorumilla 😉

Edellä kuvatut vaiheet siis ovat nopeasti kuvattuna ”se” mitä tapahtuu joka kerta kun kiekkoja värjätään. Värjäyksen monimutkaisuudesta ja värien määrästä riippumatta samat vaiheet toistuvat aina. Ajan kanssa hommassa kehittyy ja tekeminen nopeutuu, mutta alkuun suosittelen että koittaa tehdä kaiken mahdollisimman huolellisesti. Olen pilannut älyttömän monta hyvää sapluunaa sillä, että olen kiirehtinyt jotain tiettyä kohtaa leikatessani ja veitsi onkin livennyt  ja tehnyt viillon sellaisiin kohtiin sapluunaa, missä ei viiltoja pitäisi olla. Pahimillaan olen onnistunut pilaamaan sapluunan miltei viimeisellä viillollakin, eli usean kymmenen minuutin työn voi saada tuhottua parilla hutiloidulla veitsenterän liikkeellä. On hyvä muistaa vanha sanonta; hiljaa hyvä tulee.

Pieni varoituksen sana;

Värjäykseen liittyy aina todellinen ”katastrofin” vaara. Väriaineena käytettävä tekstiiliväri on erittäin sotkevaa ainetta, mikäli sitä joutuu huokosille pinnoille, sitä ei välttämättä saa enää poistettua!!! Puupinnat ovat erityisen herkkiä, sillä väriaine imeytyy niihin silmän räpäyksessä! Myös erilaiset laatat ja erityisesti niiden saumat värjääntyvät helposti! Lattiapinnat ovat myös erityisen herkkiä ottamaan väriä itseensä. Kivipinnat marmori ja muut pehmeät huokoiset kivet ”imevät värin itseensä”. Kaverini on onnistunut värjäämään vessan käsienpesualtaan siniseksi kun kaatoi väriaineet sinne. Jos siis värjäät jossain muualla kuin ikiomassa kodissasi ole erittäin huolellinen ja suojaa sellaiset pinnat joita et halua värjätä. Matka liedeltä tiskialtaalle voi olla kovin pitkä!!!

Kuvan lattia sai uuden värin pintaan kun väriä  joutui lattialle. Kuva on jenkkifoorumilta kopsattu. Tuota voi olla vähän vaikeaa selittää kumppanille, tai vanhemille 😉

Ole varovainen myös eri kemikaalien kanssa, erityisesti jos käytät liuottimia, niin noudata aina niiden käyttöohjeita!!!

Listataan tässä vielä sitten värjäykseen tarvittavia välineitä.

1. värjättävä kiekko

2. Asetonia tai muuta millä saadaan kiekosta alkuperäinen stämppi pois.

3. Kontaktimuovia tai muuta vastavaa kalvoa millä saa tehtyä sapluunan värjäystä varten.

4. Askartelu veitsi.

5. Vanha paistinpannu

6. Tekstiiliväriä suosittelen käyttämään Rit Dye pulveri väriä. Tosin muidenkin valmistajien väriaineet saattavat toimia.

7. Saippuavillaa.

Seuraavassa artikkelissa, pureudutaan sapluunan tekemisen saloihin ja pyrin tekemään jonkinlaista kuvasarjaa tekstin tueksi. Aloitan helpolla ja yksinkertaisella kuvalla, mikä on jokaisen helppo tehdä vaikka kotonaan. Jatkossa koitan sitten mennä vähän syvemmälle aiheeseen ja pilkkoa aihetta pienempiin osa-alueisiin, jotta tekstit pysyvät lyhyempinä ja toivottavasti helppoina ymmärtää.  Jos jollain on mielessä joku kuvio mikä ensimäiseen värjäykseen tehdään, niin otan vastaan ehdotuksia. Niin siis niitä yksinkertaisia kuvia  alkuun! Tehdään niitä simmunkääntö kuvia sitten myöhemmin 😉

---

7 kommenttia: