Naisena miesten lajissa

Aluksi voisin kertoa enemmän itsestäni ja taustoistani, varsinkin frisbeegolfin osalta. Olen siis parikymppinen nainen, joka asuu Keski-Suomessa, mutta olen kotoisin Lapista. Olen ensimmäisen kerran törmännyt lajiin poikaystäväni kanssa Rovaniemen Urheiluopiston radalla kesällä 2009. Tällöin laji ei vielä alkanut kiinnostaan  vaan kunnon frisbeekärpänen puri vasta viime kesänä.

 

Alkukesä meni vielä poikaystävän ”cadinä” ja välillä tartuin itsekin kiekkoon mutta heikoin lopputuloksin. Silloin vielä heittelin poikaystävän kiekoilla eli lähes täysipainoisilla, jotka eivät liitäneet minun voimilla ja taidoilla oikein mihinkään.  Kyllähän se otti päähän ettei sitä kiekkoa saanut mihinkään ja katsoa sit vierestä erittäin hyviä esimerkkejä miten sen pitäisi toimia.

Olihan se eka kesä  yhtä tuskaa. Tekniikka ei luistanut, kiekot lensi hädin tuskin 50 metriä ja ärsytti. Heitin tässä vaiheessa vasta kentällä ja ensimmäinen kokonainen kierros tuli vasta syksyn puolella.  Vaikka aiemmin koitinkin kiertää poikaystävän mukana, niin kierros kaatui yleensä siihen ettei heittely sujunut. Heitot olivat lyhyitä, osuivat puihin ja hermot oli kireällä. Samalla oli tunne ettei viittinyt heittää, koska naisia ei paljoa kiertänyt (näinköhän ikinä ketään) ja heitto oli niin paljon huonompaa kuin miehillä. Vaikka onhan frisbeegolfpiirit tosi hyväksyvää ja erittäin kannustavaa porukkaa, niin silti mie suoritin heittelyt mieluiten silloin kun radalla ei ollut suurinpiirtein ketään ja seuraksi ainoastaan pystyin hyväksymään poikaystävän. Epäilisin, että tämä on monilla naisilla juuri se ongelma kun ei kehtaa kiertää.

Aloin sitten kentällä pikkuhiljaa tajuamaan ettei se kiekko tule lentämään pitkälle korkeilla heitoilla, joten aloin keskittymään ja jauhamaan matalaa heittoa. Tämä ja itselle paremmin sopivat kiekot toivatkin lisää pituutta heittoihin.  Nykyään olen oppinut hyväksymään etten saa heittoa ihan niin pitkälle kuin miehet, mutta sitä ei tarvitse hävetä, kyllähän tässä lajissa sukupuoli vaikuttaa paljon. Toisaalta taas se, että me naiset emme heitä niin pitkälle, niin me voimme loistaa tarkkuudellamme ja lähipelillämme. Monet naiset ovatkin miehiä parempia pelaajia 50 metrin säteellä korilta, koska harjoitusta tältä etäisyydeltä tulee varsinkin alkuun paljon.

---

1 kommenttia: