Frisbeegolfin asema Suomessa ja Yhdysvalloissa
Vietin viime talven Kaliforniassa käynnistämässä Discmanian ja DiscGolfParkin toimintoja Yhdysvalloissa. Samalla tutustuin moniin frisbeegolf-vaikuttajiin nykymuotoisen frisbeegolf-kiekon kehittäjästä Dave Dunipacesta maailmanmestari Paul McBethiin. Vierailin myös noin 20 alueen radalla tutustuen paikallisiin aktiiveihin. Lisäksi olin yhteydessä ympäri maata lajin parissa toimiviin ihmisiin. Juttelin frisbeegolfista myös lajia ennestään tuntemattomien kanssa. Sain hyvän käsityksen siitä, miten lajiin suhtaudutaan Yhdysvalloissa.
Meillä Suomessa frisbeegolfista on tullut suosittu koko kansan liikuntamuoto ja se kasvaa yhä nopeasti. Myös Yhdysvalloissa puhutaan samaa lajin keskuudessa. Suhteelliset kasvunopeudet ovat kuitenkin ihan eri luokkaa. Yhdysvalloissa valtaosa ihmisistä ei tunne frisbeegolfia.
PDGA:n tilastojen mukaan ratojen määrän kasvu on suhteellisesti samaa luokkaa kuin PDGA:n jäsenmäärän kasvu. Esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana (2003-2013) ratojen määrä ja PDGA:n jäsenten määrä ovat kasvaneet n. 7-10% vuosivauhdilla. Tämä tarkoittaa rata- ja pelaajamäärien hieman reilua kaksinkertaistumista viimeisen kymmenen vuoden aikana. PDGA:n tiedot eivät ole täsmällisen tarkkoja etenkään kansainvälisten tietojen osalta. Yhdysvaltojen osalta tiedot pitävät tarkimmin paikkansa. Yhdysvaltojen osuus lukemista on niin suuri, että PDGA:n esittelemän kasvuvauhdin voidaan katsoa olevan Yhdysvaltain frisbeegolfin kasvuvauhdin. Suomessa ratamäärä on suurinpiirtein 10-kertaistunut tänä aikana (30–>300). Frisbeegolf Suomessa kasvaa siis noin viisinkertaisella nopeudella verrattuna Yhdysvaltoihin. Lukema ei ole tieteellisen täsmällinen, mutta suuruusluokka on oikea.
Suomen valtava kasvunopeus on erityisesti sen ansiota, että täällä frisbeegolfia on markkinoitu lajia ennestään tuntemattomille. Näin on tehty niin suorituspaikkojen rakentamisessa, seuratoiminnassa kuin suurten kilpailujen järjestämisessäkin.
PDGA Major -kilpailu European Open on suunniteltu yleisöä varten.
Kaliforniassa huomasin ratojen olevan usein puutteellisesti merkittyjä; heittopaikkoja ei löydy helposti, ilmoitustaulu puuttuu ja netissä olevat tiedot saattavat olla vanhentuneita. Vaikutti siltä kuin monet radat olisivat tarkoitettuja vain olemassaolevalle pelaajakannalle, eikä uusia harrastajia haluttaisi mukaan.
Monet Kalifornian frisbeegolfradoista on suunniteltu vaarallisesti keskelle kaikkea muuta toimintaa. Ammattitaitoinen suunnittelija ei koskaan suunnittelisi kuvassa esitettyä väylää kävelyteiden keskelle.
On muistettava, että erilaisista osavaltioista ja kulttuureista koostuva yli 300 miljoonan kansalaisen Yhdysvallat on huomattavasti hankalammin hallittavissa kuin pieni Suomemme. Esimerkiksi Suomessa järjestettävän PDGA Major -kilpailun European Openin YLE-televisiointi (katsottavissa YLE Areenassa 12.7.2014 asti) tavoittaa suuren osan väestöstämme. Vastaava kattavuus on hyvin haastavaa toteuttaa Yhdysvalloissa. Tästäkin huolimatta Suomessa havaitut ruohonjuuritason keinot toimivat varmasti myös Yhdysvalloissa.
Yhdysvallat on täynnä upeita paikkoja frisbeegolfradoille. Frisbeegolfia pelataan lähes jokaisessa osavaltiossa. Yksi kuluvan vuoden tavoitteistamme on viedä suomalaista frisbeegolf-kasvuosaamista lajin emämaahan DiscGolfPark-ratatuotteen muodossa.
Maailmanmestarit Paul McBeth ja Avery Jenkins pitävät DiscGolfParkia erinomaisena keinona kasvattaa frisbeegolfia yhä suuremmaksi urheilulajiksi.
Kirjoittaja Erno Väyrynen on frisbeegolf-ammattilainen, jonka tavoitteena on tehdä frisbeegolfista suosittu urheilulaji. Hän on harrastanut frisbeegolfia vuodesta 2002 lähtien ja ollut alusta alkaen mukana niin seura- kuin liittotason toiminnassa kehittämässä lajia. Hän toimii tällä hetkellä Discmanian ja DiscGolfParkin USA:n toimintojen parissa. Frisbeegolfin SM-kisojen 2014 kilpailunjohtaja.
5 kommenttia:
Opasteiden puuttumisen lisäksi toinen vitsaus on ratojen avaaminen muutenkin keskentekoisina. Varsinkin metsäradoilla suoritettuja väylien raivauksia ei useinkaan viedä päätökseen ennen radan avaamista. Kun tieto uudesta radasta leviää harrastajien keskuudessa kulovalkean tavoin, ovat väylät kohta täynnä oksanpätkien seassa kompuroivia fribaajia, jolloin töiden loppuun saattaminenkin hankaloituu entisestään.
Poikamainen hätäily pois, ja radat tip top kuntoon ennen kuin niille päästetään pelaajia.
Suomessakin harmillisesti suuri osa radoista tulee latupohjille/pururadoille tai puistoihin joissa on muita käyttäjiä. Jonot kasvavat kun odotellaan "ulkopuolisten" siirtyvän pois reitiltä tai kärsimättömänä heitetään vaarallisesti muiden sekaan.
Helppo/halpa se rata on tehdä puistoon/latu-urille, mutta minun mielestäni ei pitkällä tähtäimellä hedelmällistä. Mieluummin koetettaisiin saada maa-alue pyhitettyä lajille niin siellä ei ulkopuolisia pyörisi. Jolloin voitaisiin heittää vähän turvallisemmin ja sujuvammin.
Kiitos Mikko kommentistasi. Välillä houkutus alkuinvestoinnissa säästämiseen houkuttelee, etenkin jos paikkakunnalla on aktiiveja valmiiksi. Useimmiten opasteiden kuntoon hoitaminen kuitenkin unohtuu - myös meillä Suomessa ja mainitsemissasi maissa. Tällöin ei hyödynnetä radan lajia edistävää vaikutusta parhaalla tavalla.
Sama homma ratojen suunnittelyn / ylläpidon / opasteiden ynnä muiden kanssa on tullut vastaan mm. Ruotsissa, Norjassa, Uudessa-Seelannissa ja Suomessa. Ratoja nousee kuin sieniä sateella mutta kaikki opasteet, tee-paikkojen kyltit ynnä muut uupuu. Australiassa homma on vielä aika pientä ja disc golf park aktiiveja jututettuani kuulin että suunnitelmia on ja tarkoituksena olisi tehdä hyviä oikeita disc golf parkkeja sen sijaan että vain perustetaan rata ja thats it. Eli aika monessa maassa liika into pilaa hommat alkuunsa kun radan tietää kourallinen paikallisia. Frisbeegolf turisti sitä rataa ei löydä eikä osaa pelata ilman opastusta. Toivottavasti suurin osa tulevaisuudessa perustettavista radoista jokaisessa yllämainitussa maassa olisi kunnon disc golf parkeja
Kyseiset radat leviävät kuin syöpä lähimetsiin ja golfarit ramppaavat metsäbpohjan pilalle.