Frisbeegolf kaipaa laadukkaampia pelikokemuksia
Ystävämme Golfliitto teetti alkuvuodesta 2015 kyselyn yli 100 000 golfarille. Kyselyn tarkoituksena oli saada pelaajilta apua Suomen golfin strategiapäivitykseen. Meille frisbeegolfin kehittäjille sisarlajimme kyselyn tulokset ovat mielenkiintoista tutkittavaa. Frisbeegolfaajat esittelevät lajiaan ulkopuolisille hyvin samankaltaisena kuin perinteistä golfia – frisbeegolfaajien keskuudessa pallogolfia. Kuitenkin sopivasta kulmasta katsottuna lajit poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Sain innoituksen kirjoitukseeni lukemalla Golflehden numeron 3/2015 artikkelin, jossa kyselyn tuloksia vedettiin yhteen. Siellä etenkin kysymys: ”Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen golfin suurimmat haasteet?” herätti ajatukseni lajien eroista.
Kolme suosituinta vastausta:
1. Nuorten houkutteleminen lajin pariin
2. Pelaamisen kustannukset
3. Elitistinen imago ja kulttuurin jäykkyys
Tämän kysymyksen kulma on juuri se, josta katsottuna frisbeegolf poikkeaa golfista täysin. Listan otsikoksi voisi heittämällä vaihtaa ”Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen frisbeegolfin vähäisimmät ongelmat?”. Uskallan väittää, että frisbeegolfaajat poimisivat nämä asiat kuvitteellisen kyselynsä kärkipäähän. Lajimme suosiota kasvattavat tehokkaasti juuri nuorten vaivaton houkutteleminen lajin pariin, pelaamisen edullisuus ja frisbeegolfin maine koko kansan matalan kynnyksen lajina.
Frisbeegolfratojen määrä on kasvanut n. 10-kertaiseksi vuosien 2005 ja 2015 välillä. Hangosta Utsjoelle on tarjolla monen tasoisia suorituspaikkoja. Lajia ovat kasvattaneet edulliset ratojen perustamiskustannukset, matala aloituskynnys ja lajin järjestelmällinen edistämistyö seuratasolta kaupallisiin toimijoihin. Lisäksi Suomi on ihanteellinen maa frisbeegolfille, sillä meillä on paljon tilaa.
Frisbeegolfratojen määrän kehitys. Kuva: www.discgolfpark.net
Nämä frisbeegolfin kasvua suosivat tekijät ovat tuttuja. Myös kasvuhuuman keskellä on syytä katsoa kokonaisuutta ja miettiä mihin suuntaan ollaan menossa. Kuluvan vuoden tärkein edistysaskel lajin kehittämisen kannalta on mielestäni Suomen frisbeegolfkouluttajien käynnistämä ohjaajakoulutushanke. Laji tarvitsee rakenteita ja koulutuspolun, jotta se säilyy muiden urheilulajien joukossa myös buumin jälkeen. Levittämällä parasta lajiosaamista frisbeegolf voidaan viedä esimerkiksi koulujen opetukseen ja nuorten kesäleireille paljon aikaisempaa laadukkaammin ja järjestelmällisemmin. Suomen frisbeegolfkouluttajat on Suomen frisbeegolfliiton jaos ja se koostuu Suomen asiantuntevimmista laji-ihmisistä.
Seuraavaksi on aika suunnata katseet suorituspaikkoihimme ja parempaan pelaajakokemukseen.
Olemme tilanteessa, jossa usealla paikkakunnalla radat ovat täynnä pelaajia. Lisäksi kyseiset radat sijaitsevat tavallisimmin yleisissä puistoissa, joissa on paljon muutakin käyttöä. Esimerkiksi Jyväskylän suositussa Laajavuori DiscGolfParkissa pelaa kauniina kesäpäivänä 400-500 pelaajaa paikallisen seuran JyLin mukaan. Jos arvioidaan, että Suomen lähes 500 frisbeegolfradalla pelaa keskimäärin 100 pelaajaa päivässä, on päivittäisiä pelaajia Suomessa peräti 50 000. Määrä kasvaa yhä kiihtyvää vauhtia.
Monet näistä 50 000 pelaajasta tuskailevat suurista pelaajamääristä ja rata-alueen muusta käytöstä johtuvaa hidasta pelaamista, ratojen roskaantumista ja huonoa kuntoa. Kun rata rakennetaan kaupungin toimesta, usein vapaaehtoisten seura-aktiivien varassa olevaan radan ylläpitoon jää helposti parantamisen varaa käyttäjämäärien kasvaessa riittävän suuriksi. Frisbeegolfin suosio on yllättänyt monet kaupungit ja ratojen ylläpito laahaa perässä. Lisäksi kaupunki ei välttämättä edes tiedä millaista ylläpitoa uudenlainen suorituspaikka – frisbeegolfrata – kaipaa.
Minusta on kummallista, että juuri missään päin Suomea ei ole huomattu liiketoimintamahdollisuuksia frisbeegolfradan ympärillä muutamia kokeiluja lukuun ottamatta. Nurmijärvi Golf on hyvä esimerkki ennakkoluulottomasta frisbeegolfin sovittamisesta golfympäristöön. Frisbeegolfkierros Nurmijärvi Golfissa on miellyttävä kokemus ja kierroksen jälkeen kelpaa nauttia vaikkapa päivällisen hyvin hoidetussa ympäristössä. Olen valmis maksamaan tällaisesta paremmasta frisbeegolf-kokemuksesta, enkä varmasti ole yksin. Asun Kaliforniassa ja pelaan usein Los Angelesin lähellä sijaitsevalla Verdugo Hills -golfkentällä frisbeegolfia. Sielläkin molempien lajien pelaajat mahtuvat Nurmijärven tapaan samalle alueelle. Siinä missä golfaajat pelaavat 9 väylää, frisbeegolfaajat pelaavat 18. Pienellä sijoituksella frisbeegolfratatarvikkeisiin Verdugo Hills tekee merkittävää lisätuloa ja hyödyntää kallista maa-aluettaan paremmin. Sain golfkentän työntekijältä tiedon, että frisbeegolfaajia käy läpi vuoden Verdugo Hillsissä keskimäärin 80 per päivä, mikä tarkoittaa 7 dollarin päivämaksulla 560 dollarin päivätuloa ja 200 000 dollarin vuosituloa. Verdugo Hills -frisbeegolfrata DGCR-palvelussa.
Tukholmassa Järva DiscGolfParkin klubitalossa on ravintola, kioski ja kiekkomyyntipiste. Kuva: Järva DiscGolfPark, www.discgolfpark.com
Vielä parempi olisi, että tehtäisiin pelkästään frisbeegolfille omistettuja ratoja. Minimissään tarvitaan sopiva 10-20 hehtaarin alue, kevyttä metsän raivausta ja pintamaan muokkausta, sekä pieni rakennus palveluille. Golfkentän rakentamiseen verrattuna kustannukset ovat mitättömiä. Jo nykyisillä pelaajamäärillä etenkin suurimpien Suomen kaupunkien lähellä useat uudet yrittäjät voisivat elättää itsensä korkealaatuisempia frisbeegolfkokemuksia tarjoamalla. Päivä- tai kierrospelimaksujen lisäksi tällaisissa paikoissa olisi luontevaa järjestää lajiesittelyjä, yritystilaisuuksia, koulutusta ja kilpailuja tulojen saamiseksi. Välinemyynnistä puhumattakaan.
Frisbeegolfia pelattiin hienossa ympäristössä toukokuussa 2015 St. Jude -lastensairaalan varainhankintakisassa Kaliforniassa.
Frisbeegolfaajien joukossa on henkilöitä, joiden mielestä maksullisella pelaamisella ei ole sijaa lajissamme. He kuuluvat kuitenkin vähemmistöön ja heille tulee aina riittämään ilmaisia ratoja. Kasvavan pelaajamäärän joukossa on yhä enemmän parempaa pelikokemusta arvostavia.
Haluaisitko sinä alkaa frisbeegolfyrittäjäksi, joka tarjoaa harrastajille parempia suorituspaikkoja ja vie lajiamme eteenpäin?
Erno Väyrynen
Kirjoittaja on suomalaisten frisbeegolfbrändien Discmanian ja DiscGolfParkin parissa Yhdysvalloissa työskentelevä lajipromoottori. Hän on myös elokuussa 2016 Oulussa järjestettävien Frisbeegolfin EM-kisojen kilpailun johtaja. Twitter: @ErnoVayrynen
4 kommenttia:
Jorma, olemme ehdottomasti samaa mieltä, lajin maksuttomuus on sen valtti. Ilmaisten ratojen poistamista, tai muuntamista maksullisiksi, ei kukaan ole ehdottanutkaan - ei Ernokaan.
Sen sijaan tarve korkeatasoisille maksullisille radoille siellä täällä on ilmennyt jo kauan sitten ja tämä aihe tuodaan yhä useammin esille, kun keskustellaan lajista. Maksulliset laadukkaat radat vastaisivat erityisesti kokeneempien harrastajien huutoon tällaisten harrastuspaikkojen puolesta. Käytännössä valtaosa radoista olisi siis jatkossakin ilmaisia, mutta joukossa olisi myös jokunen maksullinen harrastuspaikka niitä kaipaaville.
Minusta taas frisbeegolfin maksuttomuus on valtti, jota ei pidä antaa pois. Jos vertaa golfiin, mikä on eliitin harrastus. Tyytyväisenä olen seurannut nuorten miesten innostuneen frisbeegolfista ja sitä myötä myös luontoliikunnasta. Vielä kun saataisiin naisetkin mukaan.
Hieno teksti Erno!
Omille ajatuksilleni kaiut tässä, nyökyttelin niskani kipeäksi.
Pay to play-ratoja, ja nimenomaan vain frisbeegolfille omistettuja ratoja, joille ei ulkopuolisia eksy.
Meillä on jo aloittelijoille sopivia ratoja, vaikka muille jakaa. Ruuhkautumisenkin takia tarvitaan seuraavaksi ratoja, jonne alottelijat eivät edes pääse, vaan taataan pelirauha edistyneemmille, niille joille harrastus on hieman totisempi - nämä henkilöt ovat myös valmiita maksamaan tästä rauhasta.
Itse voisin pulittaa Kaatiksen tasoiselle radalle 10-15 euron päiväpelimaksuja saadakseni pelata rauhassa jonottamatta, varsinkin jos sieltä saisi myös oheispalveluita - kahvila vaikkapa kylkeen.
Olen täysin samaa mieltä Ernon kanssa. Lajin selkeä valttikortti on aloituskynnyksen mataluus ja maksuttomat radat, mutta jokainen laji tarvitsee myös lippulaivoja, jotka nostavat lajin arvostusta. Lisäksi vapaaseen markkinatalouteen kuuluu kysyntään vastaaminen. Jos harrastajista löytyy riittävä määrä niitä, jotka ovat valmiita maksamaan paremmasta käyttäjäkokemuksesta, maksullisille radoille löytyy tilaa, jos taas ei, ne kyllä katoavat nopeasti. Ellen ihan väärin muista, niin tuolta jostain arkistoista löytyy aiheesta kirjoittamani blogijuttu vuosien takaa.
Olen itsekin leikitellyt ajatuksella maksullisen radan perustamisesta. Harmillisesti sen esteenä on vain pieni yksityiskohta, vielä toistaiseksi saamatta jäänyt lottovoitto. Suurin kanto kaskessa lieneekin juuri se, että sijoituksena ensimmäisen pelkästään frisbeegolfille omistetun radan perustaminen samaan aikaan, kun ilmaisia ratoja on 500, ei ehkä vaikuta nerokkaimmalta taloudelliselta satsaukselta näinä muutenkin epävakainan aikoina. Toivottavasti sellaisia puuhamiehiä ja -naisia kuitenkin maastamme löytyy. Itse jatkan lottoamista.