Arvostelussa: Kivikon Frisbeegolfrata
4,00 -
Kivikon frisbeegolfrata
Syksyllä 2012 Helsingin Kivikkoon avattu 18-väyläinen rata on varsin miellyttävä kokemus. Kaikentasoisille harrastajille soveltuva rata on rakennettu osittain puistomaiselle alueelle, osaksi varsin aktiivisessa käytössä olevaa urheilupuiston kokonaisuutta. Rata osuu luokituksellaan ”A1” kilparatoihin ja sen par on 56.
18 väylän lisäksi löytyy ykkösväylän lähimaastosta myös harjoitusalue jossa puttaamista voi treenata jopa kolmeen harjoituskoriin. Mukava alue tarjoaa myös mahdollisuuden istahtaa alas ja katsella ykkösväylän avauksia. Rata on pääosin puistomaisessa maisemassa mutta myös kivikkoista nousua ja laskua löytyy. Radan loppupuolella vastaan
tulee neljän väylän metsäkokonaisuus joka tuo rataan mukavan lisän. Isona bonuksena on kohtuu laajalle levinnee radan kolmeen eri nurkkaan pystytetty opastaulut. Pelaamaan voi lähteä siis helposti eri paikoista ja myös ohikulkijat tietävät mistä on kyse vaikkeivat pyörikään ykkösen tiin ympäristössä. Hienoa!
Ykkösen greeniltä aukeaa mukavat näkymät Kivikon radalle.
Radan väylät ei ole hirveän pitkiä, radan toisen par 4:n ollessa pisin väylä 127 metrin mitallaan. Pitkien raapasujen sijaan radalla korostuukin tarkkuus ja tekniikka. Noin puolella radan väylistä tulee OB:t vastaan mutta vain parilla väylällä ne ovat niin tiukat, että aloittelevaa heittäjää ahistaa. OB-alueet noudattavat luonnollisia linjoja teiden ja vesialueiden muodossa, eikä keinotekoisia ob-alueita ole tarvinut rakentaa. Radan alueella risteilee teitä joita pitkin kulkee ulkoilevia ihmisiä joka tulee ottaa huomioon myös pelatessa. Väylät eivät ylitä teitä mutta parilla väylällä voi epäonnistunut heitto livetä tien puolelle.
Muista radalla tavattavista erikoissäännöistä mainittakoon väylän 6 mando sekä drop zonet väylillä 1,6 12 ja 13. Väyläkylteistä löytyy ohjeet ja opasteet väylien pelaamiseen, eikä erikoisuuksissa pitäisi olla suurempia ongelmia. Tästä tosin poikkeuksena väylä #12 jolta opaste puuttui minun kierrokseni aikaan. Kinkkisellä väylällä opasteen uupuminen on varsin ikävää.
Rata on monipuolinen kokonaisuus josta löytyy lyhyttä neppailua, ylä- ja alamäkeä sekä teknisempää heiton sijoittelua. Alueen korkeuserot ja maastonmuodot onkin otettu käyttöön varsin hyvin ja se näkyy heittojen monipuolisuutena. Alue tuo kuitenkin omia haasteita väylien sijoitteluun ja radan flow kärsii tästä hieman. Kartta kannattaakin olla mukana, että muutamassa avainkohdassa löytää seuraavalle tiille. Jäin kaipaamaan ”Next Tee” -kylttejä ykkösen, kuutosen ja seiskan jälkeen sekä jonkinlaista opastekylttiä myös risteykseen siirtymien #13->#14 ja #17->#18 kieppeille.
Radan väylät eivät leikkaa toisiaan mutta siirtymä neloselta vitoselle kulkee ikävästi suoraan takaisin nelosen heittosuuntaan nähden josta voi helposti koitua odottelua ja ongelmia mikäli pelaajat eivät tiedä mihin mennä tai he eivät tiedä parasta reittiä seuraavalle tiille. Myös siirtyessä väylältä #11 kohti #12:n tiitä, kulkee heittäjä helposti seiskan ylämäkeen ja hieman sokkona heitettävän tulilinjan läpi.
Kierros lävähtää käyntiin varsin kauniin ykkösväylän muodossa. 90-metrinen raapasu kupille on saanut koristeekseen ja haasteekseen myös puron sekä lammen greenin kupeeseen ja toisella puolen greeniä vaaniinkin kohtuu tiiviit OB:t. Mikäli eka heitto päätyy sangen kosteisiin oloihin tai rajojen ulkopuolelle, on tarjolla drop zone josta on korille matkaan n. 40 metriä.
Ykkösen tiillä seisoessa miettii helposti, että on tuota kierrokset aloitettu rennommallakin heitolla ja alkufiilis voi olla aloittelevalle heittäjälle jopa hieman pelottava tai arveluttava. Mistään suuresta vesistöstä ei kuitenkaan ole kyse joten uimareissulle päätyvät lätyt saa ongittua kyytiin helposti. Jos kuuppa ei ole kunnossa ja harjoituskoreilla majailee tilannetta seuraavia harrastajia tulee ykköseltä helposti louhittua bogi tai pahempaa kierroksen alkuun. Toisaalta yleisöä viihdyttävä birkku antaa mukavan positiivisen tunnelatauksen kierrokselle, joten Kivikon ykkönen on varsin uniikki kokemus.
Jahka yleisölle on kumarrettu voikin siirtyä hieman pidemmän siirtymän muodossa kakkoselle josta lähtee puistomainen kokonaisuus joka kattaa väylät #2 – #6. Vaikka väylät kahdesta viiteen ovat kartalla vain suoraa viivaa, on tarjolla kuitenkin miellyttäviä eroja väylien välillä korkeuserojen ja kasvillisuuden muodossa. Ekat viisi väylää ovatkin miellyttävä lämmittely sekä samalla myös oikein hyvät väylät esitellä lajia uusille harrastajille.
Ekat viisi väylää pelataan leppoisassa puistomaisemassa, ennen siirtymistä hieman rosoisempaan maastoon.
Väylillä #6 ja #7 meininki kuitenkin muuttuu ja radan monipuolisuus avautuu heittäjän eteen. Kutosella on tarjolla varsin tiukka mutka oikealle ja vastassa on jyrkkää käännöstä vaativa mando. Kokonaismitaltaan reilu satamaterinen par 4 on fiksusti pelattuna helppo par, mutta puitteet saa helposti revittelymoodin päälle ja seuraavaksi arvotaankin lisänumeroita tuloskorttiin. Seiska puolestaan heitetään ylämäkeen puiden ja kivien muodostamien esteiden lomassa ja heikompikätiset heittäjät koluavatkin helposti haastavia maastoja. Epäreilusta väylästä ei ole kuitenkaan kyse joten liiallista turhautumista ei pitäisi syntyä.
Hieman mystisen siirtymän jälkeen on vuorossa seuraava kokonaisuus joka koostuu väylistä #8 – #12. Kasilla fiilikset ovat kuin maailman huipulla ja moiset tunteet sopii mun mielestä radalle kuin radalle. Ohutranteisemmat heittäjät saa tuupata kiekkoa matkaan ihan kunnolla ja vahvemmalla otteella varustetut kilpakumppanit pääsevät asettelemaan kiekkoa miellyttävään alamäkeen. Ysi ja kymppi noustaankin mäkeä vastaavasti ylämäkeen ja tällä alueella fiksu ratasuunnittelu näkyy kivasti. Avoimen revittelyn välistä löytyy väylä #11 jossa vastassa onkin tiukka kurvi metsästä ulos kohti koria. Tarkkuutta vaaditaan jälleen, sillä liian pitkät tai jyrkät kurvit päätyvät metsään josta on ikävämpi lähteä hakemaan birkkuputtia. Osion viimeistelee väylä #12 jossa vaaditaan tarkkuutta alamäkeen heitettynä. Suoran linjan kummallakin puolella on uhkansa vasemmalla vaanivan pudotuksen ja oikealta löytyvän aidan muodossa.
Seuraavana osiona tarjoillaan neljän väylän metsäneppailua, tosin välissä otettaan mittaa väylän #13 vesiesteistä. Tiiltä kohti koria katsellessa muistuu ykkösväylä mieleen tosin tällä kertaa puron oikea puoli on kielletty OB:n voimin. Forelta louhiville tai vasenta kättään hyödyntäville heittäjille on tarjolla kiva koukku korille joka löytyy puroa kääntävästä ”niemekkeestä”. Muille tarjolla onkin mielenkiintoisempia haasteita. Kolmetoista onkin hieno väylä kahden erilaisen kokonaisuuden välissä.
Kivikon metsäväylät vaativat tarkuutta ja tekniikkaa pitemmän revittelyn jälkeen.
Väylät neljästätoista seitsemääntoista vietetäänkin metsäisemmissä olosuhteissa. Tiiviit ja lyhyet linjat korostavat jälleen radan monipuolisuutta, tosin kokeneemmalle heittäjälle on metsäosuus varsin simppeli rykäisy. Puut sekä muu kasvillisuus sekä hienoiset mutkat heittolinjoissa pitävät kuitenkin tylsyyden loitolla ja metsästä uloskömpiessä on hyvät fiilikset väylistä. Toivottavasti myös tuloksista.
Rata lopetellaankin hieman avoimempaan väylään, järjestysnumeroltaan luonnollisesti #18. Vasemmalle kaartuva seitkytmetrinen väylä pitää sisällään vielä vähän mäkeä ja puustoa suojaamassa suoran heittolinjan korille. Miellyttävä muttei itsestäänselvä loppu radalle jonka jälkeen voikin kivasti kävellä harjoitusalueelle aistimaan fribafiilistä ja lataamaan voimia toiselle kierrokselle.
Tiivistettynä Kivikko siis seuraavassa:
Monipuolinen, eritasoisille heittäjille soveltuva rata jossa riittää haasteita ja mielenkiintoa useammallekin kierrokselle. Monipuoliset ja reilut väylät vaativat erilaisia heittoja, eikä radalla tule tylsää. Korkeuserot tuntuvat hieman jaloissa mutta radan rytmitys on luonnollisen mukava rasituksen puolesta. Ylä- ja alamäet on käytetty fiksusti ja luonto on valjastettu jalon harrasteen käyttöön.
Puitteet ovat radalla kohtuu hyvin kunnossa. Opasteita löytyy ja kylteissä on kaikki tarvittava informaatio. Korotettuna rakennetut tiit tarjoavat todella hyvät heitto-olosuhteet ja korit ovat laadukkaat sekä kunnossa. Kierros on muutamaa ongelmakohtaa lukuunottamatta kierrettävistä helposti ja ilman ruuhkia. Varovaisuutta tulee kuitenkin olla niin muiden heittäjien kuin aluetta käyttävien ihmisten vuoksi.
Kivikko on oikein hyvä rata jossa on helppo viettää aikaa useammankin kierroksen muodossa.
Arvio:
Rata: 4 hattua
Flow: 3,5 hattua
Puitteet: 4 hattua
Kokonaisarvosana:
0 kommenttia: