"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."

Arvostelussa: Vuokatti DiscGolfPark, Sotkamo

5.12.2014 21:35
4,50 - Vuokatti DiscGolfPark

Vuokatin urheilukeskuksesta löytyy kaksi rataa joista vanhempi Vuokatti DiscGolfPark rakennettiin paikalleen vuonna 2012. Tämä 9-väyläinen kokonaisuus on äärimäisen miellyttävä kokonaisuus jota kiertäessä saa nauttia huikeista maisemista. Par-luvultaan rata on 27 eli kolmosta isompia lukuja ei väylillä nähdä. Radan yli satametriset väylät heitetään alamäkeen joten ihannetulosten tavoittelussa ei tarvita aivan yltiöpäisiä siivuja. Ykkösväylältä löytyvän lammen ylitystä epäröiville on rakennettu oma tii joten rata sopii myös siltä osin vasta-alkajillekin.

Vaihteleva maasto ja tuntuvat korkeuserot tekevät radasta kohtuu raskaan ysiväyläsen joten puistokiekkoihin tottuneille jyrille kokemus voi olla yllättävänkin raffi. Maasto on kuitenkin käytetty fiksusti hyväksi eikä radalle ole rakennettu turhuuksia. Alamäkiväylillä paistaa hieman nautiskelu läpi mutta niilläkin pysytään vielä hyvän maun rajoissa.

Vuokatti-DGP (1 of 14)

Ykkösväylä avautuu 120 metrisenä suorana ja lammen ylittävänä väylänä mikäli heittäjä tiirailee koria pro-tiiltä. Korin on sijoitettu väylän loppupuolella kohoamaan alkavan kukkulan alaosaan pienen metsäkaistaleen vierelle. Tiiltä on mahdollisuudet paiskata suoraan korille jos vain kädessä riittää jerkkua ja lammen ylittäminen vaatii n. 70 metrisen siivun. Amatööri-tiiltä heitettynä väylän luonne muuttuu täysin sillä suorasta vesistönylityksestä tuleekin tiukka oikealle taittava reilu 60-metrinen kaari. Aloitti radan kummalta tiiltä tahansa niin heittofiilikset on kohtuu katossa maisemista johtuen.

Vuokatti-DGP (3 of 14)

Kakkosen tiiltä paljastuu seuraava haaste. Lammen ylityksestä aiheutunut psyyketesti saa kaverikseen puuportin lävistämisen. Lähes tiin välittömässä läheisyydessä tönöttää sarja puita joiden välissä on kuitenkin selkeä ja tilava rako josta voi väijyä reittiä korille. Puiden pinnasta on kuitenkin aistittavissa, että ihan jokainen heitto ei ole lähtenyt kivuttomasti kohti koria joten runkoja on syytä varoa joka avauksella.

75-metrinen väylä kohoaa koko väylän mitan ajan kohti kummun huippua jonka päällä kori nököttää. Suoraan mitattuna kori ei ole tavoittamattomissa mutta pieni ylämäki vaatii tähtäyksen ja heiton suunnittelua hieman suoraa väylää tarkemmin. Vasemmalle kaartava rinne mahdollistaa myös kiekon kierimisen jonkin matkaa halutusta laskeutumispaikasta poispäin. Varsin mukava väylä siis jossa tarkalla ja fiksulla pelillä selviää ja epävarmemmista suoritteista väylä rankaisee välillä ikävästi.

Vuokatti-DGP (4 of 14)

Ekan kahden väylän jälkeen onkin ihan hyvä haukata happea ja nauttia jälleen maisemista. Kyllä harrastaminen vaan on hienoa.

Vuokatti-DGP (5 of 14)

Aukeat heittolinjat saa väistyä tiukemman metsätaiteilun tieltä jo heti kolmosväylällä. Tarjolla on 90-metrinen väylä joka alun avoimen osan jälkeen kapenee puuränniksi. Kalteva rinne ja korin sijainti hieman heittolinjan oikealla puolen tuovat myös omat lisänsä suoritteeseen. Rännnin alkuun sijoitettu avaus tarjoaa mukavasti tilaa lähärille jonka avulla pääsee puttaamaan par-tulosta mutta birkkua ahnehtivien on syytä olla tarkkana. Tii on myös hieman korkeammalla kuin väylä muuten joten korkeusero on syytä ottaa huomioon heittäessä. Kolmonen tarjoaa heti alkuun haastavan mutta reilun vastineen pari avoimemmalle alkuväylälle.

Vuokatti-DGP (7 of 14)

Kun keikko on kaivettu kolmosen korista on edessä pitkähkö siirtymä neloselle. Ilman karttaa kulkevalle siirtymä voi olla vähän arvoitus ja tämä ikävä katkos radan flowssa on ehkä sen suurin epäkohta. Matka ei ole järkyttävän pitkä mutta mahdollistaa harhailun rajatulla alueella varsin tehokkaasti.

Siirtymän jälkeen heittäjä kuitenkin todennäköisesti seisoo nelosen tiillä ja tiirailee kohti koria birkunnälkäisenä. 83-metrinen väylä näyttää kartalla helpommalta kuin maastossa sillä puiden taktinen asettelu voi aiheuttaa osalle heittäjistä ongelmia. Hieman lomittain asettuvat puurykelmät saavat aikaan vaikutelman mutkittelevasta väylästä vaikka suoraakin linjaa on tarjolla. Kumpuileva maasto antaa myös oman lisänsä etäisyyden ja korkeuseron hahmottamiseen missä korostuu maaston käyttö todella tyylikkäästi. Väylä vaatii pari heittoa, että siihen pääsee käsiksi joten tämäkään väylä ei ole mikään pakkokakkonen.

Vuokatti-DGP (8 of 14)

Seuraavana vuorossa on radan pisin väylä jolle karttaan on merkitty pituutta jopa 128 metriä. Tiiltä katsottuna edessä siintää komea maisema mutta koria ei välttämättä näe ellei kurkkaa parin metrin päässä olevan kielekkeen taakse. Kielekkeeltä lähtee jyrkkä hiekkamäki joka sukeltaa lähes korille asti tuoden huomattavan korkeuseron tiin ja korin välille. Luvassa on siis varsin viihdyttävää kiekon liidättelyä jossa puoleen tai toiseen karanneet linjat kantavat pitkälle ja kauas ohi kohteesta. Puiden koristamien kolmos- ja nelosväylien jälkeen vitonen on huikea hengähdys jossa saattaa helposti tyhjentää ison osan bägistä.

Vuokatti-DGP (9 of 14)

Kun kiekot on paikallistettu, puisteltu hiekasta ja ladattu bägiin on kutosen tii oottamassa melkeinpä vieressä. Mäki-iloittelun jälkeen on vuorossa mukavasti heittorytmiä tasapainottava simppelimpi väylä. 79-metriä pitkä linja ei ole kuitenkaan ihan suora vaan kiekon lentoon on saatava kaarta. Korin paikallistaminen vaatii vähän kurkistelua sen suuntaan sillä se jää hieman edessä näkyvän hiekkamäen taakse. Linja on siis suora joka lopussa feidaa juuri ratkaisevasti vasempaan, suojanaan puita pitkin väylän viertä.

Vuokatti-DGP (10 of 14)

Kutosen jälkeen saa ottaa jälleen pari harppausta eteenpäin ennenkuin seisoo seiskan tiillä mutta järjestys löytyy maastoa ja tietä noudattamalla. Seiskan tiillä realiteetit alkaa pikkuhiljaa hiipimään takaraivoon. Jos tultiin hirveetä kyytiä alas niin ehkäpä edessä on vielä kiipeämistäkin. Asiahan on juurikin näin mutta nousu on mukavan armollinen. Seiskalla luvassa on 70-metrinen tasaisesti ylöspäin kiipeävä tieura jonka kummaltakin sivulta löytyy puita vartioimassa väylää. Väylä on mukavan simppeli mutta ylämäen voimakkuus voi tulla ekalla kiekalla yllätyksenä.

Vuokatti-DGP (11 of 14)

Kiipeäminen kohti kummun huippua viimeistellään vielä kasiväylällä jonka 47-metrinen oikealle kaartava väylä kohoaa useamman metrin pystysuunnassa. Erinäiset kannot ja puunrungot ovat jälleen mukana muodostamassa ihannelinjaa heittäjille ja sopivan rennolla siivulla korille on varsin helppo päästä. Tilaa ei ole kuitenkaan ihan kaikista laajimmille kaarille joten heittoa on syytä tähdätä menemään puiden ohitse.

Vuokatti-DGP (12 of 14)

Jos rata alkaa kauniista maisemista niin kyllä ysin tiiltä aukeava näkymä tekee ainakin yhtä hyvää. 115-metrinen väylä muodostuu kauniisti alaspäin laskettelevasti ruohokentästä joka vie korille asti. Ihan tiin vieressä möllöttää pari puuta mutta niiden ohittaminen ei pitäis olla haaste jos mielii korille päinkään. Alamäki taittaa hieman vasempaan päätyen ykköseltä tuttuun lampeen jonka laidalla on vähän tiheämpää kasvustoa. Kori on kuitenkin reilusti sivussa lammesta ja sinne päätyminen vaatii melkoisen virhearvioinnin tai maailmanluokan rollin.

Huikea lopetus todella maukkaalle kierrokselle siis. Vuokatti DGP on yksi miellyttävimmistä ysiväyläisistä mitä olen valtakunnassa saanut kokea. Pienet miinukset tulee kolmosen jälkeisestä siirtymästä ja ainakin viime kesänä hieman vaarallisestikin kuluneista tiistä. Ysillä sai olla varovainen, ettei ottanu reilua askelta alaspäin jos heittoliike livahti pitkäksi.

Arvio:

Rata: 4,5
Flow: 4
Puitteet: 4

Kokonaisarvio:

4-5-hattua


0 kommenttia: