Arvostelussa: DeliGood Vuokatti DiscGolfPark, Sotkamo
4,00 -
DeliGood Vuokatti DiscGolfPark
Sotkamosta löytyvän Vuokatin liikuntakeskuksen valikoimiin on kuulunut frisbeegolf jo pidemmän aikaa ja tänä kesänä Vuokatista löytyvän ysiväyläsen kaveriksi saatiin toinen rata. Aivan hotellin vierestä lähtevä rata kantaa viereisen DeliGoodin nimeä ja ravintola toimiikin fribaajien klubitalona. Puitteet harrastamiselle ovat siis varsin kohillaan varsinkin kun rata on muulta varustukseltaan vahvaa DGP-tasoa.
Rata kulkee kangasmetsässä myötäillen harjuja ja pieniä mäkiä. Korkeuserot huomaa heittäessä mutta hirveän fyysisestä suoritteesta ei ole kyse ja radan kiertää ilman suurempia ponnistuksia. Fiilis radalla on melko perinteisen metsäradan tyyliin kokeilevan varovainen sillä puut väijyvät lähes joka väylällä heittäjiä. Radan par on 28 eli yhdeksään väylään mahtuu yksi par nelonen. Väylät ovat lähes kaikki sadan metrin tuntumassa 58 metristä vitosväylää ja 155 metristä nelosta lukuunottamatta. Heitettävää siis riittää ja rata onkin haastava ysiväylänen.
Kiekka lähtee siis ihan hotellin kupeeseen sijoitetulta ykkösväylältä. Edessä on puiden muodostama portti jonka jälkeen väylä hakeutuu oikealle noudatellen edessä olevan harjunyppylän profiilia. Tiin edustalta löytyvät puut jos ohittaa kunnialla on korille varsin avoin linja. Suoraan korille on myös mahdollista hakea heittotyylistä ja kädestä riippumatta jos vain kiekko lentää vajaat 90 metriä. Puuportti (ei ob:ta tai mandoa) tuo ykköselle mukavan mahdollisuuden yleisön hauskuuttamiseen ja epäilenkin, että radan olemassaolo tulee näkymään kyseisissä puissa aika vahvasti.
Kakkosen tiiltä kurkistellaan hiekkatietä pitkin koria kohti nyppylän päältä. Alamäkeä ei ole mitenkään mittavasti mutta heiton karkaaminen liian korkealle tarkoittaa melko varmasti läheisempää tutustumista paikalliseen puukasvustoon. Hiekkatien päätyessä risteykseen jatkuu väylä hieman sen ohi ja kori tuleekin metsään pienen vasemmalle kaartavan ja puiden ympäroimän koukun päätteeksi. Mitaltaan metriä vajaa satametrinen väylä vaatii melko haastavan sijoittelun jos haluaa päästä ihan korille mutta puttaamaan pääsee myös heittämällä vähän liian suoran avauksen.
Järjestyksessä seuraavana on kolmosväylä jonka tii löytyy läheltä kakkosen koria. 96 metrinen väylä kaartaa hieman oikealle ja se muodostuu pienestä laaksosta jonka toiselle puolen kori on pystytetty. Kori on tiiltä katsottuna hieman korkeammalla kuin heittäjä mutta korkeuserot vaikuttavat peliin vain jos heitto jää laakson pohjalle. Väylä kulkee hiekkatietä pitkin mutta vastarinteessä tietä reunustaa ovelasti sijoitetut puut. Osumille on siis suuret mahdollisuudet mutta hallittu tietä myötäilevä heitto saa lentää vapaasti perille asti. Selkeä mutta tekninen väylä tuntuu hyvältä tiillä seisoessa.
Radan pisin väylä eli järjestysnumeroltaan ja pariltaan nelonen on 155 metrinen suora väylä. Mistään tylsästä ja avoimesta pellosta ei kuitenkaan ole kyse vaan väylältä löytyy mukavasti luonnetta. Väylä noudattelee voimalinjan ja jonkinlaisen ajouran muodostamaa aukeampaa pätkää joka on oikealta puolen kohtuu tiheän metsän reunustama, vasemman puolen ollessa avoimempi mutta silti puskainen. Viimeiset 50 metriä väylästä kohoavat myös hienoiseen ylämäkeen joten tässä korille avaaminen vaatii jo maailmanluokan tassut. Hillityllä ja rauhallisella pelillä on kuitenkin vielä saumat birkkuun ja helppoon pariin, jos vain malttaa pelata fiksusti.
Vitoselta eteenpäin heitetäänkin ihan kunnolla metsässä. Väylää toki heittämiseen löytyy mutta puiden välitön läsnäolo ei pääse unohtumaan oikein millään väylällä. Nelosen pitemmän reippailun jälkeen on vuorossa vitonen joka toimii vähän leppoisampana harjoitteena. 58 metrinen väylä ei pituudella kauhistuta mutta oikean väylän löytäminen hieman oikealle ja alas kaartavaan heittoon vaatii hetken pohdinnan. Vasemmalla tilaa tuo tie mutta oikealle katsoessa löytää lähinnä metsää. Vitonen toimii kivana orientaationa metsäisiä väyliä varten.
Kun metsässä heittämisen makuun on päästy onkin hyvä siirtyä kutosen tiille ja katsella suoraan eteenpäin. Optimisti toteaa hymyille, että onhan siinä vielä huomattavasti enemmän ilmaa kuin puuta mutta heikompihermoista voi jo vähän mietityttää, että mites nyt. Väylä on kuitenkin selkeästi olemassa tälläkin kertaa joskin puita on ripoteltu väylän reunoille koko 105 metrin matkan verran. Väylä vaatii kontrollia heittoon jos mielii korille mutta puiden lomasta löytyy korjaavia väyliä jos hiukan kolahtelee.
Seiskan tiillä tilanne on lähes sama mutta kori näkyy selkeämmin tiiltä katsellessa. Väylän mittakin lyhenee parillakymmenellä metrillä ja edessä on 82 metriä hienoisessa alamäessä kohti koria. Ihan suoraa linjaa jos lätee hakemaan on puut ikävästi suoraan heittolinjalla joten fiksumpaa on ottaa oikealle kääntävää kaarta heittoon ja hakea tilavamman alueen kautta kippoa kohti. Puiden välistä pääsee toki livahtamaan jos käy mäihä eikä tälläkään väylällä puuosuma tarkoita pakollista lisäheittoa. Onhan noita toki aukeampiakin metsäväyliä nähty mutta niin on tiheämpiäkin.
Kasilla saakin jo vähän hengähtää sillä tii on avoimemmassa maastossa ja risteävät tiet tuovat väylän alkupuolelle armollisempaa tilavuutta. Väylän loppuosa palaa kuitenkin seiskan ja kutosen tyyliseen metsään ja kohoaa lopussa vielä rinnettä ylöspäin päättyen lähes nyppylän päällä kulkevan polun viereen. 111 metrinen väylä vaatii jälleen voimaa ja notkeutta mikäli haluaa kalastella birkkua mutta kevyemmät sijoittelut sallii heittäjän hakea ihan mukavaa par-tulostakin.
Koitoksen viimeiseksi väyläksi on jätetty todella haastava par kolmonen. Metsäiseen maisemaan avautuu hieman edellisiä leveämpi väylä sillä koko lähes koko matka tiiltä korille mennään hiekkatietä pitkin. Tieuraa noudatellaan 123 metrisestä väylästä reilut sata ensimmäistä jonka jälkeen väylä kaartaa vasemmalle puiden suojaaman korin luo. Ainakin radan avaushetkellä tuo ysin koria reunustama puusto oli kohtuu tiukkaa joten siihen saattoi kolahdella useampikin lähäri. Hienoinen muistikuva onkin, että ysin loppuosa olisi radan ainoa epäreiluhko kohta sillä se vaati melko tarkan sijoittelun jos mielii puttaamista avauksesta tai kakkosheitosta. Väylä on viimeisiä puitakin lukuunottamatta todella haastava par-3.
Kierroksen jälkeen onkin hyvä ottaa vähän happea, käydä klubitalolla mutka ja sännätä uudelle kiessille. Vaihtoehtoisesti voi toki suunnata myös Vuokatin toiselle ysiväyläselle joka löytyy kävelymatkan päästä.
Arvio:
Rata: 3,75
Flow: 4
Puitteet: 4
Kokonaisarvio:
0 kommenttia: