Arvostelussa: Urheilutalo DiscGolfPark, Imatra

Suomi on lyhyiden mutta äärimäisen mukavien puistoratojen luvattu maa. Ympäri valtakuntaa löytyy puistoja joihin on rakennettu kunnon väylät ja pystytetty pätevät korit. Näin on myös Imatralla missä lähiympäristöstä löytyy myös toinen ysiväylänen ja 18-väyläinen ratakin on kohtuullisen siirtymän päässä.

Urheiluhallin välittömässä läheisyydessä sijaitsee siis Urheilutali DiscGolfPark joka edustaa mukavien puistoratojen tasoa mukavasti. Ratojen luonteeseen sopien on väylät melko lyhyitä joskin mukaan on saatu mahtumaan 95-metrinen seiskaväylä. Muuten pyöritään 40-60metrin mitoissa joten enemmän heittokokemusta omaavat heittäjät voivatkin jättää pituusdraiverit autoon tai laukkuun.

Rata löytyy melko metsäisestä puistosta ja väylät ovatkin puiden reunustamia. Tilaa heitoille kuitenkin löytyy eikä puustoa ole niin paljoa, että se turhauttaisi aloitteleviakaan heittäjiä. Tokihan osumia varmasti tulee mutta epäreiluja puurännejä ei radalla ole. Monella väylällä on puita myös väylän keskellä jolloin heittolinjoja voi hakea väylän halkaisevan puun kummaltakin puolelta. Ratkaisu tuo väylille hieman lisää teknisyyttä ja mahdollistaa samalla heittämisen vahvemmasta heittokädestä riippumatta. Samalla onnistuu myös erilaisten heittojen luonteva treenaus joten radan voi kiertää monesti ihan vain kokeilemalla erilaisia heittoja väylillä. Radan suunnitelleelle Juho Rantalaiholle tästä oivalluksesta suotaneen ihan aplodit.

Rata lähtee käyntiin ihan parkkipaikan kupeesta ja väylät sukeltavatkin heti puiden lomaan. Ekat kolme väylää ovat kaikki noin 50-metrisiä suoritteita joiden aikana pääsee kaartamaan heittolinjoja niin oikealle kuin vasemmallekin. Väylät ovat kohtuullisen suoria joskin kakkosella pitää väistää tiin edessä seisova puu jotta kiekon saa kulkemaan korille asti. Hallitut ja rauhalliset perusheitot takaavat väylillä hyvän tuloksen, liiallisen revittelyn kostautuessa helposti puuosumilla.

Väylät neljä ja viisi löytyvät hieman erillään muusta radasta mutta selkeästi kuitenkin kolmosen korilta havaittavissa. 64- ja 43-metriset väylät eivät irrallisen sijaintinsa puolesta kuitenkaan poikkea radan muista väylistä juurikaan. Edessä on pari pääosin suoraa väylää jotka kumpikin feidaavat lopussa hieman, nelonen oikeaan ja vitonen vasempaan. Vierekkäin ja vastakkaisiin suuntiin kulkevat väylät mahdollistavat myös muiden radalla heittävien morjestelut, tosin heittoihin kannattaa keskittyä sen vertaa ettei ne karkaa väärälle väylälle. Väylien välistä löytyy kuitenkin mukavasti puita jotka toimivat väylien välisenä suoja-aitana.

Vitosen jälkeen hypätään taas tien ylitse ja takaisin isommalle puistoalueelle josta löytyy radan neljä viimeistä väylää. Heittäjien edessä on samanlaiset haasteet kun edellisilläkin väylillä, linjojen ollessa selkeitä ja pääosin suoria. Maasto ei kumpuile loivaa nousua ja laskua lukuunottamatta mutta puut hieman jopa tiivistyvät väylien ympärillä. Seiskaväylällä kohdataan myös radan pisin haaste jossa tarkalla ja suoralla heitolla voi hätyytellä koria. Vajaa satametrinen siivu on kuitenkin yllätävän haastavaa saada pysymään puiden muodostamalla heittolinjalla joten kolahdukset ovat jälleen mahdollisia.

Kasilla ratakartta näyttää suoraa ja lopusta vasemmallef feidaavaa linjaa mutta maasto mahdollistaa myös avauksen oikean kautta. Hyvin suunniteltu ja kauniisti heittohommiin soveltuva puistomainen metsä näyttääkin jälleen soveltuvuutensa heittohommiin. Jääkin heittäjän valittavaksi millaista tekniikkaa hakee, luonnon puuttumatta liikaa peliin. Ysiväylällä vieressä oleva parkkipaikka avaa ensimmäistä kertaa radalla myös mahdollisuuden laajempaan kaareen mutta tarvetta revittelylle ei juurikaan ole. Korin läheisyydessä puut peittävät aukealta kääntyvät linjat melko tehokkaasti joten tämäkin noin 50-metrinen väylä kannattaa pelata hallitulla ja suoralla heitolla korille.

Urheilutalon rata on miellyttävä puistorata jonka kiertää nopeasti ja leppoisasti jos radalla ei ole ruuhkaa. Aloittelijaystävällisyytensä ja sijaintinsa puolesta radalla käy monentasoista heittäjää joka kannattaa ottaa huomioon myös omassa pelissä ja käytöksessä. Kauniina kesäpäivänä ja hyävällä porukalla toimii rata esimerkiksi mitä parhaimpana välilenkkinä pitkän automatkan keskellä. Ja voihan radalla viettää halutessaan vaikka koko päivän treenaten noin kuuskytmetrisiä siivuja eri tyyleillä.

Arvio:

Rata: 3,5
Flow: 3,5
Puitteet: 3,5

Kokonaisarvio:

0 kommenttia: