Arvostelussa: Tuomiojärvi DiscGolfPark

Kesällä 2014 rakennettu ysiväylänen metsärata Jyväskylän kupeessa tarjoaa mielenkiintoisen heittokokemuksen jossa riittää koluttavaa ainakin hetkeksi. Välistä aivan täyteen ladatun Laajiksen kaveriksi Tuomiojärvi tuo paljon kaivattua tilaa sekä hieman erilaista väylää. Yhdeksään väylään mahtuu korkeuseroja, haastavia linjoja sekä hyvän mielen rymyämistä metsässä.

Käytiin paikallisten jehujen opastamana kiertämässä rata läpi Averyn kanssa tänä kesänä vaikkei varsinaisia opasteita ollut vielä paikoillaan. Tilanteen luulisi olevan toinen tällä hetkellä joten rataa on miellyttävämpi kiertää vaikka tulee paikkakunnan ulkopuolelta.

Heti ykkösen tiiltä tulee selkeä kuva siitä mitä on luvassa. Edessä on mäkiseen maastoon kasvanut metsikkö, kaverinaan runsaasti erinäistä kasvillisuutta. Maisemat on varsin miellyttävät ja alueen muut iloittelumahdollisuudet kuten beach volley -kentät tarjoavat piristävän lisän ympäristöön. Kierroksen aikana samat teemat toistuvat ja mäkeä saadaankin kivuta suuntaan jos toiseen, heittojen kulkiessa metsään tehtyjä linjoja pitkin. Mistään epäreilusta näreiköstä ei ole kuitenkaan kyse vaan väylät rakentuvat mukavasti maastoa hyväksi käyttäen. Pienet kielekkeet tuovat osalla väylistä luonnonmukaisen haasteen heittolinjoihin ja kiekon asetteluun.

Rata on kuitenkin rakennettu melko tiiviisti ja toisiansa sivuavat mäkiväylät tuovat harmittavia lieveilmiöitä mukanaan. Varomattomat heitot karkaavat helposti väärille väylille ja mäkiin pakatut väylät tuovat myös hieman odotteluongelmia. Rata oli kesällä suosittu joten ihan yksikseen ei kierrokselle pääse ainakaan parhaaseen heittelyaikaan. Kannattaakin varautua rennolla asenteella ja pitää silmät auki kierroksen aikana niin harrastaminen sujuu leppoisammin.

Tuomijärven radan väylät ei pröystäile hirmuisilla pituuksilla mutta radan suunnitellut Pasi Koivu on saanut kompaktista sijoittelusta paljon irti. Metsä vaatii teknisyyttä ja väylien luonne vaihtuu pituuksien ja sijaintien suomissa rajoissa varsin mukavasti. Muutama korin paikka ilahdutti sijainnillaan (muistaakseni 4. ja 9.) eikä radalla tullut tylsää. Uskoisinkin, että rata kestää kiertämistä pitkäänkin ja tarjoaa haasteita vaikka väylät tulisikin selkärangasta. Nopeana stoppina ohikulkumatkalla Tuomiojärven rata on pysähtymisen arvoinen kohde.

Radan kulkee kohtuullisen intuitiivisesti läpi ja flow ei keskeydy risteävien väyline vuoksi. Suurimmat ongelmat syntyy tiiviisti vierekkäin kulkevien väylien kohdalla jossa mäkinen maasto ja varomaton heitto voi tuoda odottelua ryhmien välillä. Nelosen ja vitosen välistä siirymää lukuunottamatta tiit ovat melkein edellisen väylän korin vieressä joten suunnistaminen on helppoa. Metsä vaatii myös hieman tarkkaavaisuutta ja varsinkin aluskasvillisuuden kukoistaessa on radalla syytä olla tarkaavainen ja varmistua aina heittojen turvallisuudesta.

Radan ainoa par 4, 105 metrinen väylä #7, tuo kivan lisän par kolmosten sekaan ja korostaa radan loppupuoliskon haastavampaa luonnetta.

Kokonaisuudessaan Tuomiojärven rata on mukava ysiväylänen jonka kehtaa kiertää useamminkin. Rata on hieman fyysisempi kuin perus puistoysi ja ruuhkaisena päivänä väylien asettelu ja maasto voi tuoda katkoksia pelirytmiin. Rentoon heittelyyn ja hyvän fiiliksin kierroksiin ilman kiirettä rata on kuitenkin varsin oiva valinta.

Arvio:

Rata: 4
Flow: 3
Puitteet: 3

Kokonaisarvosana:

0 kommenttia: