Syksy lannistaa frisbeegolfaajan
Vannoutuneena kesäihmisenä tuntuu kurjalta myöntää että viimeistään nyt kun töihin saa hiihtää nilkat kosteina sohjosta, on shortsikelit tämän vuoden osalta taputeltu. Samalla kun aletaan olla marraskuun puolivälissä joutuu varmasti myös moni muu toteamaan että tämän kauden heitot suurilta on osin heitelty. Ehkä vielä lunta ja räntääkin pahempi isku heittämään pääsemiselle monelle on vajaa pari viikkoa sitten tapahtunut talviaikaan siirtyminen, jonka ansiosta ei ainakaan toimistoaikoina työssäkäyvä ehdi valoisaan aikaan fribaradalle sormiaan paleluttamaan. Onneksi kuitenkin on olemassa viikonloput.
Osa tosin torjuu pimeyttä pimeässä hohtavien ja LED-valaistujen frisbeiden avulla. Heinolassa paikallinen seura LDG järjesti viime viikolla LED-kiekoilla pelatun kilpailun, johon oltiin kierrosten väliin saatu puristettua jopa ilotulitus! Asia huomioitiin paikallisessa lehdistössäkin ja paikalla oli ollut myös satakunta katsojaa. Ei yhtään hullummin kuitenkin suhteessa melko pieneltä kisalta. Osallistujia oli paikalle tullut 36 kappaletta, mutta ensi vuonna näistäkin kekkereistä tulee varmasti vielä suuremmat (ainakin jos johtavalla LED-kiekkojen valmistajalla ei ensi vuonna olisi varasto tyhjänä kovimpana sesonkina).
- Heinola Halloweenissa pelattiin ledikiekoilla. Kuva: Lauri Rotko
Ja tokihan on olemassa aina talvikausi – ns. karvalakkisarjan kilpailuissa käy tänäkin vuonna varmasti pitkälle toista ellei kolmattakin sataa pelaajaa ja mikä olisikaan mukavampi tapa viettää kirpakkaa talvipäivää kuin paiskomalla frisbeetä radalla. Itseasiassa noin parin asteen pakkasessa, auringonpaisteessa ja kantohangessa on usein jopa mukavampi pelata kuin kosteassa ja synkässä syyssäässä. Mikäli talven aikana kiinnostaa lähteä ulkoiluttamaan kaapissa lojuvia lättyjä niin katso oheisesta listasta sinulle sopiva karvalakki-sarjan tapahtuma ja käy testaamassa talvikunto kilpailutilanteessa. Mitään liittojen jäsenyyksiä näihin kisoihin ei tarvita!
Toivottavasti siis otsikko ”syksy lannistaa frisbeegolfaajan” ei pidä ainakaan suurimman osan kohdalla paikkaansa. Aina ei valitettavasti aurinko paista ja ilman takkia ei radalla pärjää, mutta tosiharrastajalla riittää luonnetta nähdä tällaiset pikkujutut vain haasteina, ei esteinä.
-TKNS
0 kommenttia:
Jätä kommentti