frisbeegolfin kasvukipuja
Noniin! Nyt ollaan viimein saatu kesä käyntiin ja allekirjoittanutkin on päässyt paiskomaan lättyä niin että nyt nähdään jo unia siitä että käsi lähtee irti.
Olen viimeisen reilun viikon aikana käynyt pelaamassa seitsemällä eri radalla: Nokialla, Ylöjärven Kuulaaksossa, Ulvilan vapaa-ajankeskuksen radalla, Porin Kirjurin radalla sekä Tampereelta Vihiojalla ja Epilässä. Hetken mielijohteesta sunnuntai-iltapäivänä eksyin jopa Hervantaan heilumaan fribabägi selässä. Itselleni ei ainakaan tule mieleen mitään sen parempaa kesän merkkiä kuin päästä heittämään fribaa shortsit jalassa ja pelkkä t-paita päällä ja onkin ollut aivan mielettömän siistiä päästä tekemään juuri tätä.
Ratoja kiertäessäni olen päässyt toteamaan että saman huomion ovat tehneet muutkin. Muistan silloin kesällä 1999 kun varsinaisesti lajin aloitin, oli jotenkin hienoa ja jännittävää nähdä radoilla muitakin heittäjiä, ne kun usein olivat melko harvassa. Tämä tunne ei toki ole vuosien saatossa kadonnut, mutta vähintäänkin laimentunut. Aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä, kun Vihiojan puistossa on jokaisella väylällä yksi porukka pelaamassa ja toinen odottamassa tiillä vuoroaan, ei uusien kasvojen uutuudenviehätys huitele ihan samoissa lukemissa.
- Vihnun kauden ekoissa viikkiksissä oli ryhmää kivasti.
Yli kymmenen vuotta ratoja kiertäneenä ja kymmeniin ratatalkoisiin osallistuneena on helppo ottaa sellainen asenne, että minulla on etuajo-oikeus näillä väylillä, eikä kaikkien mielestä lajin räjähdysmäisesti kasvavat harrastajamäärät ole pelkästään hyvä juttu. Tässä kohtaa pitää vain muistaa, että mitä kaikkea uudet harrastajat ja lajin laaja suosio voikaan tuoda mukanaan.
Uudet harrastajat tarkoittavat auttamatta tulevaisuudessa uusia harrastauspaikkoja kun kunnat ja muut päättäjät heräävät siihen, että niiden tulee tarjota asukkailleen kilpailukykyiset puitteet harrastamiseen ja ulkoiluun niissä lajeissa joita sen asukkaat harrastavat. Tämä kehitys tulee ennen pitkää viemään myös ns. rahalla tehtyihin pro-tason ratoihin kierros- ja kausimaksuineen sekä ainakin jonkinlaisine klubitaloineen. Kyllä Suomeen helposti yksi Järva mahtuu. Nyt täytyy vain jäädä odottamaan minkä kunnan päättäjillä on riittävästi munaa näin laajaan projektiin lähtemään ensimmäisenä.
Uudet harrastajat tarkoittavat myös kovatasoisempia kilpailuja ja tulevaisuudessa myös isompia palkintopotteja kilpailusponsoroinnin muodossa. Myös kilpailujen lukumäärä tulee varmasti kasvamaan ja oikeastaan jo nyt välineitä voi ostaa kunnon valikoimalla ja inhimilliseen hintaan todella monesta paikasta. Kaikki menee siis eteenpäin.
Luonnollisesti luvassa on kasvukipuja muussakin muodossa kuin siinä, ettei aurinkoisena päivänä pääse sitä lähintä puistorataa nakkelemaan alle puoleen tuntiin ja niiden uusien seuran jäsenten nimiäkin on aina niin kamalan vaivalloista opetella ulkoa, mutta suunta näyttää erittäin lupaavalta. Seurojen aktiivisuuden harteille jää kuitenkin uusien jäsenten hankkiminen. Toivottavasti sinun seurassasi heidät otetaan innolla vastaan, ja ehkä tulevaisuudessa sinun ei tarvitsekkaan enää olla ainoana lapion varressa kaivassa niitä uusia korinpaikkoja kun talkoopäivänä sateleekin vähän vettä.
Suvaitsevaisin kesäfiiliksin,
-teknis
0 kommenttia:
Jätä kommentti