Frisbeegolfin digitaalinen jalanjälki osa 2

Taas mennään.. tämä bloggaus on jatkoa viime viikolla julkaistuun frisbeegolfin digitaalinen jalanjälki osa 1 -artikkeliin.

Kaiken kaikkiaan lienee perusteltua väittää, että samalla kun lajin suosio kasvaa fyysisessä maailmassa, kasvaa se myös internetissä. Toisin kuin monien perinteisten lajien kohdalla, on internet selkeästi yksi tärkeimmistä kasvualustoista frisbeegolfille. Frisbeegolfin ympärille on syntynyt tiedonjakamisen kulttuuri, joka on jo tähän päivään mennessä näkynyt monenlaisten verkkopalveluiden muodossa niin Suomessakuin ulkomaillakin. Uskaltaudun väittämään että keskivertofribaaja on jopa hieman peruskansalaista tiedostavampi nettiin liittyvissä asioissa. Tämä on tietenkin pelkästään hyvä asia.

Internet on juuri nyt siksi tärkeä kanava tälle lajille, että moni (minä mukaan lukien) uskoo että frisbeegolfista on tulossa ainakin Suomen laajuisesti ilmiö. Internetissä puolestaan synnytetään ilmiöitä. Kuinka muuten tietäisit mertonista tai kitlereistä? No joo, toisaalta internet-meemit asia erikseen, mutta tärkeää on se, että lajista löytyy mielenkiintoista tietoa niin eritasoisille harrastajille kuin vaikkapa lajista kiinnostuneille yrityksille. Siinä vaiheessa kun kilpailuille aletaan toden teolla hakemaan ulkopuolista rahoitusta, emme todellakaan halua että se sopivan sponsorin edustaja löytää googlesta ensimmäisenä hakusanalla ”frisbeegolf” Suomi24:n keskustelupalstalla olevan hyvin provosoituneen kommentin siitä, että frisbeegolf on hapero harrastus. (En linkitä sitä tähän, koska se lisää vain sen todennäköisyyttä tulla googlessa korkealla näkyville)

Toisaalta on myös erittäin tärkeää luoda esikuvia frisbeegolfin uudelle sukupolvelle, joille Dave Feldberg on vähintään yhtä kova äijä kuin Teemu Selänne. Olen jo jonkin aikaa tyytyväisenä seurannut kuinka pro-pelaajat rakentavat omaa web-presenssiään ja nostavat esille uraansa ja harjoitteluunsa liittyviä asioita meidän ”ei ihan niin kovien fribaajien” luettavaksi. Erään Keski-Eurooppalaisen automerkin sloganin mukaan: maailma tarvitsee esikuvia ja meidän pitää lajina tajuta tarjota niitä. Tämä laji vaatii staroja, joilta voi oppia peliä ja joiden juliste on siistiä ripustaa oman huoneen seinälle.

Loistava esimerkki pelaajasta joka on avoin oman ammattilaisuransa suhteen on Avery Jenkins. Keskivertojenkkiä voit seurata twitterissä, facebookissa, tämän omilla nettisivuilla ja lukea tämän blogeja. Kauas ei kansallishedelmä putoa mandopuusta Averyn siskon Valarienkaan kohdalla, jonka nettisivuihin voit tutustua täällä. Hienointa näissä touring-pro -sisaruksissa on se, kuinka molempia pystyy reaaliaikaisesti seuramaan kun he kiertävät kilpailuja ympäri maailmaa. Tästä saa aidosti sellaisen fiiliksen kuin olisi hengessä mukana ja on hienoa pystyä hyödyntämään pro-pelaajilta tulevia pieniä vinkkejä. Näitä blogeja seuranneena voi kertoa että kyllä se henkinen peli on fribagolffin vaikein osuus taitotasosta riippumatta. Tämän allekirjoittavat varmasti myös kaikki pro-pelaajat. Tälläkin tasolla staroihin on helppo samaistua.

Nyt meidän tulee löytää samantyyppistä stara-ainesta myös Suomesta. En usko että se tulee olemaan ongelma, koska Suomessa on paljon lupaavia pelaajia, jotka ymmärtävän lajin viestinnällisen puolen merkityksen. Suomalaisten fribaajien blogeista suosituimpia lienevät Jesse Heinosen ja Juho Rantalaihon kilpailu- ja treeniblogit, joissa on molemmissa miellyttävän persoonallinen ja henkilökohtainen tatsi kirjoittamiseen. Olen kuullut huhuja, että Jessen blogia lukevat jopa muutkin kun fribaharrastajat sen persoonallisen kerronnan ansiosta ***Jesse-naurua***.

Ps. Radat alkaa oleen kuivia, pois sisältä notkumasta ja fribaa heittämään!

-Teknis

---

1 kommenttia: