Syyskuun kisat pähkinänkuoressa

8.10.2011 10:03

Syyskuulla bloginpito jäi muiden hommien jalkoihin, mutta en silti kokonaan ole teitä unohtanut, rakkaat lukijani. Tässä lyhyet raportit viimeisten viikkojen kisoista, halusitte tai ette.

Frisbeepoint-tour Vampula 3.9.

Vampulassa pärjäsin hyvin alkukesän DCMT-kisassa, joten tietysti odotukset olivat kohdillaan myös tähän kisaan, vaikka Oulu menikin miten meni. Oulun tulokset eivät sinänsä jääneet kaivelemaan, mutta enemmän päänvaivaa aiheutti se, että kaikki tutut kiekot olivat Toppilan vesissä tai puissa.

Peli sujui kutakuinkin samalla tavalla kuin edellisellä Vampulan vierailulla, eli pääsin avauksella 10-20 metriin, mistä ei ihan kuitenkaan putti riittänyt sisään – eli paria parin perään. Heitin ensimmäisellä kierroksella 2 bogia, yhden pirkun ja yhden eaglen (väylä 18) ja 14 paria.

Yksi alle parin riitti kolmanteen paikkaan heiton kärjestä. Eli vielä oli mahikset voittaa kisa ja jopa muiden avustuksella teoreettinen sauma koko sarjan voittoon.

Toisella kierroksella putit osuivat koriin, mutta avaukset osuivat puihin. Pelasin tällä kertaa yhden yli parin, millä pysyin kyllä kolmantena, mutta sarjan kärki meni kun Peli-Allu Ahtila täräytti 5 alle parin ja rataennätyksen – eikä Hirsimäen Jannekaan lipsunut. Ja se kisan kolmossijakin meni vielä sudarissa Rosenqvistin Jerelle.

Kuitenkin vähintään yhtä hyvää peliä kuin aiemmassa Vampulan kisassa, ja fiilis oli taas kohdillaan.

Seuraavan päivän Rauman – ja Prodiscus Tourin kärkisijan metsästys jäi väliin, koska en saanut kaveria enkä kyytiä pelipaikoille.

Kirjurinluoto 11.9.

Porin kisoja varten treenailtiin muutaman kerran innolla kieppejä tarkoituksena laittaa oma ennätys 152,5 m uusiksi. Muutaman kerran treeneissä menikin reilusti pidemmälle – Jämin lentokentällä hyvässä tuulessa 170m+ ja Julkujärvellä alamäkeen reilut 190 m (väylä 16 korilta tiille).

No ne pituuskisat peruuntuivat, joten siitä harjoittelusta jäi käteen vain polvivaivoja.

Kirjurin golfkisat kuitenkin heitettiin ja siellä heitin yhden koko kesän parhaista kierroksistani. Varsinkin alku oli kuin unelma. Kahdeksan väylän jälkeen 5 alle parin. Loppu oli enemmän perinteistä par-paria, mutta tuloksena kuitenkin -7 yhdellä bogilla.

Paransin ennätystäni 4 tai 5 heittoa ja olin aika varma, että pitkästä aikaa rikottiin 1000 pinnan raja – no eipä riittänyt. Kisassa oli vähän heittäjiä, ja niistäkin suuri osa paikallisia, ja sääkin täydellinen, joten kaikki muutkin heittivät hyvin.

Toisellakin kierroksella heitin 5 pirkkua, mutta tällä kertaa myös 3 bogia. Silti -2 edelleen parhaita kierroksiani Kirjurissa, joten erittäin tyytyväinen olen. Lisäksi oli hieno katsella vierestä käsittämättömän tarkkoja avauksia. Hege Heikkilä otti toisella kierroksella 6 tai 7 pirkkua alle 5 m säteeltä korista (ja pari-kolme kauempaa).

Parigolf SM Peurunka 17.-18.9.

Peurunkaan lähdettiin velipoika Jarmon kanssa parantamaan viime vuoden yllättävää 12. sijoitusta. Vuosi sitten olimme ihan raakileita ja kisat olivat Jarmolle peräti ihan ensimmäiset liiton kisat (itselleni jo kolmannet).

Silloin ei odotuksi ollut lainkaan. Tällä kertaa haettiin jo sijoitusta 10 joukkoon – vaikka rata olikin molemmille entuudestaan täysin outo.

Lähdin perjantaina paikalle ja ehdin heittää suurimman osan väylistä ennen pimeän tuloa. Valitettavasti myös ennen Jarmon tuloa, koska hän missasi Seinäjoki-Tampere -junan, eikä mitään kyytiä siihen hätään saatu hankittua, joten Jarmon kisat olivat siinä.

Itsekin olin jo valmis lähtemään kotiin, ja laitoinkin Facebook-statuspäivityksen Ne kisat loppu ennen kun alkokaa. Yksin ei vissiin voi heittää parikisaa?

Sain päivitykseen pari kommenttia – yhden Kalle Savoselta: Mun pari on sairaan kipeä. Ootko ite kuitenkin varulta mestoilla?

Olinhan minä, ja hetken tuumailun ja parin puhelun jälkeen päätimme Kallen kanssa heittää parina, koska Kallen pari Ville Mannermaa oli tosiaan ankaran flunssan kourissa.

Pari kertaa on Kallen kanssa osuttu samaan ryhmään aiemmissa kisoissa, mutta parigolfia ei yhdessä oltu heitetty. Pientä taktiikkapalaveria käytiin alussa, mutta ei ehkä ensimmäisellä kierroksella kuitenkaan ihan nappiin mennyt kaikki valinnat ja pientä hiontaa pelisuunnitelmaan tuli myöhemmille rundeille.

Ensimmäinen kierros alkoi 14 best shotilla, jotka pelasimme 10 alle parin – muutenkin viikonlopun best shotit (22 väylää) taisivat mennä noin 17 alle ja alternatekin jokusen heiton alle parin. Valitettavasti vain worst shot oli meille – tai no mulle – aivan hirveätä taapertamista. Jo ihan ensimmäisellä WS-väylällä heittelin minne sattuu ja otin komeasti meille triplabogin par kolmoselta.

Peurungassa olin aika hukassa avauksissani muutenkin – putti sen sijaan oli kohdillaan koko viikonlopun. Kalle taas pelasi huikeaa avauspeliä lähes koko ajan. Harmi vain, että molemmille sattui epäonnistumisia useamman kerran juuri ”väärille” väylille, eli niille missä virheet maksoivat eniten.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen olimme sijalla 11, toisella nousimme kuudenneksi, ja siltä sijalta löysimme itsemme myös lopputuloksista. Itselleni SM-kisojen kuudes sija on toki hieno saavutus, mutta Kallelle luonnollisesti alakanttiin viime vuoden mestaruuden jälkeen.

Syyskuussa olin ilmoittautunu vielä Nummelan Syysmyrskyyn, mutta se jäi väliin koska, monen muun pelaajan tapaan, nappasin Peurungasta rajun flunssan, joka piti sängyssä reilun viikon.


0 kommenttia:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *