Oulainen DiscGolfPark

3 arvostelua radalle “Oulainen DiscGolfPark”

Oulaisten kaupungissa Oulainen DiscGolfPark. Radalla pituutta 18-väylää, 1672m ja A1-luokitus. Kiekon perässä tuli käveltyä 3670m. Pelattu 16.8.2024.

Oulaisten metsärata sisälti ihan mukavasti ajoittain korkeuseroja, joten sykekin pääsi välillä nousemaan kipuamisen johdosta. Vaihtelevia väyliä ja metsässäkin yleensä tilaa oikein mukavasti heittää. Heittolinjat myös selkeät. Itseään miellyttää aina kallio ja kivimaasto ja nyt sitä oli runsaasti tarjolla ja myös korien sijoitus kallioilla oli todella hienoa! 1-väylä oli hieno avoin aloitusväylä pellolla. 3-väylä nätti kallioinen puuränni. 6-väylä mukava oikealle kaartuva puukuja. Siirtymät lyhyet, ainoastaan 10-11 hieman pidempi.

Radan rakenteet pääosin hyvässä kunnossa. Ratakartta oli kuten pitääkin. Tosin kaikissa opasteissa Honkamaja DiscGolfPark, vaikka virallinen nimi kuitenkin Oulainen DiscGolfPark. Noh… pikkujuttuja. Heittopaikat hyvät, mutta 3 ja 12-väylillä keinulautameininkiä. Väyläopasteet hyvässä kunnossa muutoin, mutta parilla väylällä kaatuneet. DiscGolfPark-korit suuntanuolineen sekä yksi treenikori hyvässä iskussa. Löytyy myös roskis sekä 18-väylän korin luota laavu puineen sekä myös kuntoportaat. Oulaisten keskustan palveluiden äärelle 10km matkaa.

Puutteitakin oli vähän siellä ja täällä. Next tee -kylttejä ei ollut ja varsinkin siirtymällä 9-10 oikeat supermega-arpajaiset vaikkei metrimäärissä hirmusen pitkästä matkasta kyse ollutkaan. Väylät 11-17 ehkä hieman liiankin sumpussa, vaikka väyläkohtainen turvallisuus kuitenkin ihan kohtuullinen. Kunhan on tarkkana 11-väylällä eikä tee kuin allekirjoittanut, että heittää 15-väylän koriin. Ennen 17-väylän koria erittäin laaja koko väylän levyinen heinämonsteri mikä vaatii tarkkaa spottaamista ja tietenkin pitäisi säännöllisesti myös niittää pois.

Pahin ärsytys oli kuitenkin viimeinen eli väylä nro 18. Sitä, kun toivoisi, että viimeinen väylä olisi sellainen lämmin, hellä, pehmoinen, kaunis ja miellyttävä lopetus, vähän sellainen radan kruunu. Noh… Oulaisissa lopetus oli täysin järjetön. Koko 224m mentiin ylämäkeen, ensin loivasti ja sitten lopussa jyrkemmin. Lopun jyrkimmässä rinteessä laaja heinäviidakko mihin helppo hukata kiekkonsa ilman spottaamista. Itse etin yksin heittäneenä kiekkoani ärsyttävän pitkään. Maestro Koivun vika ei ole viimeisen väylän surkea ylläpito, mutta muutoin tuumailin moneen kertaan ettei maestrokaan aina onnistua voi. Tilanne olisi toinen, jos moinen väylä olisi heitetty hyvin hoidettuun alamäkeen. Tuollaisena yläpitkänä ylämäkenä ei toimi ollenkaan lopetusväylänä vaikka niitot olisi asianmukaisesti tehtykin.

Oulaisten radan väylät pelattavia, selkeitä ja kauniita metsäväyliä. Koreja monissa kohtaa kauniisti kivillä ja kallioilla. Hieman jopa tylsä, tunkkainen ja hoitamaton taka-9 pilasi reippaasti sen mitä etu-9 saavuttanut eli liki pääsyn suosikkiratojen joukkoon. Opastuksessa myös omat puutteensa. 17-väylällä säännöllisen niittämisen tarve hyvin akuutti. 18-väylä yksi ärsyttävimmistä lopetuksista ikinä eikä pelkästään laajojen supermegaheinäviidakkojen takia. Vaatisi hurjan määrän niittotyötä pelikauden mittaan, jos väylän haluaa pitää edes etäisesti pelattavassa kunnossa. Yleensä vastaavat puutteet rokottaa arviointia rankemmin, mutta nyt rataa oli kuitenkin mukava pelata, ihan lopun ärsytystä lukuunottamatta.

4/5. (402. fgr:ssä listattu rata minkä allekirjoittanut pelannut)

Kirjaudu sisään vastataksesi

Takaysi oli riittävän kuiva. Kaksi viimeistä väylää oli liian heinikkoisia. Muuten kiekot löytyivät helposti yksinkin.

Kirjaudu sisään vastataksesi

Onko takaysi koskaan kuiva? Etuysi ihan kivaa neppailua, mutta takaysi liian märkä näin heinäkuussakin. Ja aivan liikaa heinää ja puskaa.

Kirjaudu sisään vastataksesi