Nuijamaan frisbeegolfrata

Lappeenrannan kaupungissa Nuijamaan frisbeegolfrata. Radalla pituutta 9-väylää, 744m ja B2-luokitus. Kiekon perässä tuli käveltyä 2280m. Pelattu 24.8.2023.

Nuijamaan rata sisälsi jonkinmoisia korkeuseroja, joten ihan kivasta kuntoilusta kävi radan kiertäminen. Väylistä paras oli 4-väylä mikä heitettiin mukavasti alamäkeen eikä kiekon hukkumista tarvinnut pelätä. Myös 8-väylä oli nätti alamäki. Siirtymät kohtuulliset.
Rakenteet ihan mukavassa kunnossa. Laadukkaat dgp-korit suuntanuolineen rakenteiden parasta a-ryhmää. Heittopaikkaopasteet hyvässä kunnossa ja samoin heittopaikat. Aluella ulkokuntosali ja laavu puineen fribaajienkin käytettävissä. Lappeenrannan keskustan palveluiden äärelle 26km matkaa. Itse kahvittelin keskustassa Kahvila Luovuus, jota voi lämpimästi suositella upeiden tuotteiden ja erinomaisen palvelun takia! Ja ne pöytälevyt minkä äärellä tuotteista nautti, niin aivan uniikin hienoja… kerrassaan hieno paikka!
Mutta joo… ei napannut, ei yhtään, ei ollenkaan, ei alkuunkaan. Heti 1-väylä sisälsi sellaisen lupiinimonsteriviidakon keskellä väylää ja osin vasemmalla sivustalla, jotta en kiekkoja halunnut lähteä hukkaamaan, joten se jäi heti alkuun välistä. Eikä radan pelaaminen kovin suotuisissa merkeissä jatkunut tämänkään jälkeen. 2-väylä olikin sitten jotain ihan käsittämätöntä, ehkä yksi hasardeimmista ja pahimmista väylistä mitä olen koskaan nähnyt. Koko väylän mitalla ihan hirmuinen heinäviidakko ja vasemmalla sivustalla vielä puuryteikkömonsterit odottamassa poloisen heittäjän kiekkoja ja lisäksi vielä kori alaspäin viettävässä rinteessä. Ei todellakaan mitään järjen hiventäkään tuollaisessa väylän irvikuvassa! Skippi siis kahdelle väylälle peräjälkeen. Noh… sitten tuli 3-väylä. Heinän korkeus aleni parilla sentillä, mutta silti väylälle kiekon hukkuminen hyvin mahdollista. Irvokkainta oli ehkä, jotta kulkureitiksi pitkän heinän keskelle oli ihan taannoin selvästi yhden kerran ajettu ruohonleikkurilla kapea ura, jota pitkin sitten on ilmeisesti ajateltu, jotta pelaajat kävelevät. Ja ratakarttaakaan ei lähdössä ollut.

Kolmas skipattu väylä oli sitten viimeinen eli 9-väylä. Tuo väylä oli sinällään ihan ok pulkkamäkeä pitkin alamäkeen heitettävä väylä missä ensin hiekkaa, mutta montun pohjaa lähestyttäessä taas sellainen superviidakko odottamassa isolla alueella, ettei mitään toiveita heittämiseen yksin. Siinä vaiheessa ei oikein tiennyt, että itkeäkö vaiko nauraa, valitsin jälkimmäisen pitkän harkinnan jälkeen.

Nuijamaan radassa oli omanlaisensa tunnelma, sillä radalle ajaessa näkyi selvästi raja-asema auton ikkunasta ja lähimmillään oltiin vain muutaman sadan metrin päässä valtakunnan rajasta. Varsinkin tällaisinä sotaisina aikoina tunnelma ei ihan positiivisimmasta päästä kyllä ollut. Vaikea kuvitella, että rataa saataisiin joskus oikeasti pelattavaan kuntoon, sen verran hurjat monsterit siellä kasvoi keskellä väylää ja sivustoillakin. Kolme väylää (4, 6 ja 8 ), niin en sellaisia puskia havainnut mihin olisi pitänyt kiekkojen häviämistä pelätä. Radalla oli kaksi mörrivapaata alamäkeä mitkä olivatkin sitten hienoja väyliä. Muutkin väylät olisivat pääsääntöisesti olleet ihan ok, jos vain ylläpito ei olisi 100% loistanut poissaolollaan.

0/5