"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."
Koliski Disc Golf
Radan kuvaus
Ei pelattavissa talvella Väylät 1-5 heitetään ylämäkeen, jonka jälkeen 6-väylästä alkaen tullaan takaisin rinnettä alas kohti Pielistä ja Rinnetupaa.
Huomioithan frisbeegolfradalla liikkuessasi, että rinteessä voi paikoin olla yllättäviä kuoppia niitetyn heinän alla sekä paikka paikoin jyrkkää maastoa. Suosittelemme nilkkaa tukevia kenkiä.
Lieksan kaupungissa Koli DiscGolf. Radalla pituutta 18-väylää, 1720m ja A1-luokitus. Kiekon perässä tuli käveltyä 4900m. Pelattu 26.7.2023.
Kolin rata sisälsi paljon korkeuseroja, joten raskaasta kuntoilusta kävi radan kiertäminen. Rata kiertelee koko pituudeltaan rinnealueella, joten ylä- ja alamäkiä todellakin riitti. Alun ylämäkiväylien jälkeen voi sanoa, että rata on jopa hyvinkin aloittelijaystävällinen, sillä väylät olivat helpohkoja, suoria ja ehkä lopussa hieman vasemmalle kaartuvia. Puita ei paljoa kiusana ollut, mutta runsas määrä ylä ja alamäkiä ovat aina teknisesti haastavia heitettäviä, joten ihan helpolla ei kuitenkaan siltä osin päässyt.
Ei ole ison iso yllätys, että Kolin parhain puoli oli hyvien väylien ohella maailmankuulu kansallismaisema mikä allekirjoittanutta miellyttää aina suuresti. Viisi ensimmäistä väylä kivuttiin ylöspäin ja sitten lähdettiin tulemaan alas Ukko-Kolin päältä. Eniten mietitytti arvostelujen perusteella 3-väylä, mutta, vaikka itekin heitin siihen ihan tolkuttoman määrän heittoja, kun ylämäkitekniikka on hyvin kehno, niin siltikin väylä oli ihan pelattava eikä likimainkaan niin ”pelottava” kuin on annettu täälläkin ymmärtää. Ehkä par5 voisi olla lähempänä totuutta suurimmalle osalle heittäjistä, jos jotain väylässä nyt muuttaa haluaisi.
Rata sisälsi koko ajan hyviä ja heitettäviä väyliä, mutta muutama poiminta kuitenkin. 8-väylä oli kiva alamäkiväylä, kunhan et ajattele valaisinpylvästä liikaa, etkä missään nimessä osu siihen… 9-väylä pikkunätti, suora, loiva ylä ja 12-väylä samanhenkinen myös. 10-väylä on suorastaan supervaikea alamäki jyrkkyytensä puolesta. Kuinkakohan monta kiekkoa on kadonnut vasemman tai oikean puolen metiköihin, jos kiekko hieman liikaa pääse nousemaan ja feidaamaan… 11-väylä pikkunätti ala, suora. 16-väylä myös mukava alamäki. Ja olihan noita muitakin hyviä tosiaan, tuossa vain muutama esimerkki.
Radan rakenteet hyvässä kunnossa, kuten tuoreelta radalta odottaa sopiikin. Löytyi ratakartta, korit (treeni x 2), heittopaikat, heittopaikkaopasteet ja next tee -kyltit (ei 9-10 siirtymällä missä karttaa sai vilkuilla ainoan kerran). Roskiksia ja penkkejä oli ja varsinkin penkkejä olisi voinut olla paljon enemmänkin taukojen pitämiseen. Palveluista voin lämpimästi suositella Kolin Rinnetupaa radan lähtöpisteellä mistä maukasta syömistä tarjolla. 5-väylän jälkeen Ukko-Kolin huipulla lisää ravintoloita, majoitusmahdollisuutta ja Luontokeskus Ukko palveluineen. Kolin kylän kauppa ja ravintolapalvelut 4km päässä. Lieksan keskustan palveluiden äärelle 74km matkaa.
Pientä mietittävää Kolillakin kuitenkin riittää kaikesta upeudesta huolimatta. 4-väylä on radan heikoin väylä, sillä väylän heittolinja risteää polun kanssa missä kulki koko ajan ihmisiä milloin vain näköyhteys siihen paikkaan oli ja heittopaikalta et näe yhtään onko joku polkua pitkin tulossa. Vaatii oikeastaan ainoana Kolin väylänä hyvin tarkan spottaamisen, yksin heitettynä aika iso riski osua muihin liikkujiin. Kannattaa muistaa, että Kolin rinteet ovat todennäköisesti jonkin verran märät, vaikka olisi kuinka kuiva kesä tahansa. Nytkin viimeisimmistä sateista oli muutama päivä aikaa, mutta koko kesän jatkuneet runsaat sateet takasivat sen, että vedenpitävä kengät olivat kierroksella aivan ehdottomat! Märkyyttä ja mutaa todellakin riittää ihan koko radan mitalta.
Siirtymiin liittyykin sitten ne Kolin Akilleen kuuluisat kantapäät. Muutoin liki täydellinen rata, mutta… korkeuserot olivat niin valtavat, että monin paikoin siirtymät väylien välillä ja osin kulku väylälläkin oli aika hasardia laskeutumista vetisellä ja mutaisella ja erityisen jyrkällä polulla. Koko ajan oli sellainen fiilis, että jalka lähtee alta, vaikka hyvät vaelluskengät jalassa olikin. Mitään tukikaiteita tai portaita ei yhdessäkään kohtaa ollut. Itse en tämän antanut arvosteluun vaikuttaa, mutta kieltämättä tässä on hyvin iso mietinnän paikka radan ylläpitäjällä, että saisiko kulkemisen turvallisuutta jotenkin parannettua.
Kolin maisemat ovat lumoavat ja rata erinomaisen hyvin suunniteltu. Väylät aloittelijallekin suurimmaksi osaksi suhteellisen helppoja. 3-väylän jyrkkyyttä ja pituuttakaan ei kannata kenenkään säikähtää, kyllä sekin aikanaan loppuu, vaikkei heittäessä siltä tuntuisikaan… Rakenteet hyvässä kunnossa. Radan suurin haaste/ongelma olivat hyvin jyrkät ja mutaiset siirtymät, että onko niille jotain tehtävissä. Itse selvisin melkeinpä tuurilla ilman kaatumisia. Fyysisestä haastavuudesta kuitenkin iso plussa. Kolin uusin tulokas oli huippuhyvä ja radan voisi milloin tahansa pelata uudestaankin!
Vedettiin koko rata ja pitää sanoa ettå oli tosi raskasta ekat viis väylääpi. Varsinkin kun rinne oli liukasta niin oli vaikea edes päästä kiipeämään rinnettå ylös ilman liukastumatta, puhumattakaan että olisi pystynyt heittään kunnolla. Mutta hieno rata kokonaisuudessaan, suosittelen.
Bongattu! Karttalinkki vie suoraan oikeaan paikkaan ja ratakartta on hyvin esillä. Tarjolla 18-väyläinen kokonaisuus laskettelurinteessä. Väylistä 5 pelataan ensin ylöspäin ja loput väylät sitten takasin alaspäin.
Huom! Ensimmäiset viisi väylää on käytännössä kiipeästi ylöspäin, joten kuntoiluun kannattaa varautua. Tämä kuitenkin lienee selvää, kun kyseessä on laskettelurinteeseen tehty rata.
Alkuosan väylät oli itsellekin tiukka rypistys ja ylöspäin pelaamisessa joutuu heittämään koko ajan kovaa. Alaspäin tultaessa väylät olivat taas mukavaa pelaamista, osin jopa helppoja. Siksi radan luokitus A1 on ihan paikallaan ja oikein.
Heittopaikat ovat kunnossa, samoin korit. Siirtymät pääosin lyhyitä ja opasteet kunnossa. Lisäksi rinne pidetty sen verran kunnossa, ettei heinä ole päässyt kasvamaan pitkäksi. Kiekkoja ei tarvinnut etsiä pitkään. Hyvin suunniteltu kokonaisuus.
Miinuksena, kuten yllä on kerrottu, on radan korkeuserot. Rata on osin niin jyrkkä, ettei se sovi kaikille pelaajille. Yllä annettu palaute on varmasti kokemuspohjalta ihan paikallaan. Sateen jäljiltä rata oli paikoin myös liukas ja rinteissä tuli kaaduttua pariikin kertaan.
Tällaiselle fribaintoilijalle rata oli kuitenkin hieno kokemus, etenkin maisemien osalta.
Jos jotenkin haluaa pelaamista helpottaa, niin hissillä ylös huipulle ja sieltä sitten alaspäin kuutosesta alkaen 🙂
Oma kokemus 3½/5. Kannattaa käydä, jos kunto kestää.
”Pappa-osaston” terveiset rataa hallinnoiville.
-Jäätävat nousut heti ekoilla väylillä. Pelaaminen unohtui kun piti keskittyä ylöspäin pääsyyn.
– Laskettelu rinteet on Kolin vaarojen pohjoispuolella ja kun näitä tykitetään ja lumetetaan, niin lumet sulaa tosi myöhään kesällä.
Tästä johtuen väylillä ja siirtymillä on tosi kosteaa. Pari kertaa lähti jalat alta.
– Väylät toistaa toisiaan, mitään muuta ei ole kuin suoraan heittäminen.
– Olisin toivonut että maisemahissiä olisi hyödynnetty rataa suunnitellessa, pelattaisiin vaikka ylhäältä alas päin ja nousu takaisin tapahtuisi hissillä.
– Muutamalla väylä muutoksella tämä olisi mahdollista.
– Ikävää antaa tälläistä palautetta mutta kerron nämä faktat monen pelaajan suusta kuultuna. Kävivät tutustamassa rataan eivätkä kuulemma toista kertaa pelaamaan mene.
– Jotain kannattaisi tehdä että saataisiin pelaajia käymään uudelleen, koska idea radasta Kolin kansallispuistossa on hyvä.
Pelkästään hyvää frisbeegolfrataa etsivälle voi Koli ski:n rata olla pahakin pettymys. Näin etenkin sateisella tai toisaalta helteisellä kelillä jolloin rinteissä kiipeily ei ole mitään nautintoa. Väylät toistavat paikoin itseään, vaikka kivoja poikkeuksia kaavaan löytyy. Ylämäkeen mentäessä huumoria saa heittäjällä olla! Suosittelenkin menemään ylämäen suosiolla tuolihissillä.
Koli on vaan otettava eri tavalla: tätä kun ei voi verrata mihinkään muuhun rataan. Täällä nautitaan maisemista! Ratana 2,5/5.
Kolmosväylä pitäisi ehdottomasti olla par 5. Aivan järjetöntä kutsua par4:ksi. Lisäksi myöhemmin väylä 14 pitäisi ehdottomasti olla par3 eikä 4. Korkeusvaihtelut olisi kiva nähdä ratakartoissa, itse asiassa näillä korkeuseroilla tämän pitäisi olla vaatimus. Moni väylistä toistaa samaa 65-80m suoran heiton kaavaa ja sijoittuu rinteeseen samalla tavalla luoden monotonista kuvaa radasta, nämä kuitenkin voisi korjata helposti siirtämällä osassa koria tasaisen kohdan sijasta rinteeseen tai vaikkapa lisäämällä korotetun korin.
Kaikesta tästä kritiikistä huolimatta rata on hauska. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja pienillä fiksauksilla erinomainen rata.
Ei pelattavissa talvella Väylät 1-5 heitetään ylämäkeen, jonka jälkeen 6-väylästä alkaen tullaan takaisin rinnettä alas kohti Pielistä ja Rinnetupaa.
3,45
Loading...
Lieksan kaupungissa Koli DiscGolf. Radalla pituutta 18-väylää, 1720m ja A1-luokitus. Kiekon perässä tuli käveltyä 4900m. Pelattu 26.7.2023.
Kolin rata sisälsi paljon korkeuseroja, joten raskaasta kuntoilusta kävi radan kiertäminen. Rata kiertelee koko pituudeltaan rinnealueella, joten ylä- ja alamäkiä todellakin riitti. Alun ylämäkiväylien jälkeen voi sanoa, että rata on jopa hyvinkin aloittelijaystävällinen, sillä väylät olivat helpohkoja, suoria ja ehkä lopussa hieman vasemmalle kaartuvia. Puita ei paljoa kiusana ollut, mutta runsas määrä ylä ja alamäkiä ovat aina teknisesti haastavia heitettäviä, joten ihan helpolla ei kuitenkaan siltä osin päässyt.
Ei ole ison iso yllätys, että Kolin parhain puoli oli hyvien väylien ohella maailmankuulu kansallismaisema mikä allekirjoittanutta miellyttää aina suuresti. Viisi ensimmäistä väylä kivuttiin ylöspäin ja sitten lähdettiin tulemaan alas Ukko-Kolin päältä. Eniten mietitytti arvostelujen perusteella 3-väylä, mutta, vaikka itekin heitin siihen ihan tolkuttoman määrän heittoja, kun ylämäkitekniikka on hyvin kehno, niin siltikin väylä oli ihan pelattava eikä likimainkaan niin ”pelottava” kuin on annettu täälläkin ymmärtää. Ehkä par5 voisi olla lähempänä totuutta suurimmalle osalle heittäjistä, jos jotain väylässä nyt muuttaa haluaisi.
Rata sisälsi koko ajan hyviä ja heitettäviä väyliä, mutta muutama poiminta kuitenkin. 8-väylä oli kiva alamäkiväylä, kunhan et ajattele valaisinpylvästä liikaa, etkä missään nimessä osu siihen… 9-väylä pikkunätti, suora, loiva ylä ja 12-väylä samanhenkinen myös. 10-väylä on suorastaan supervaikea alamäki jyrkkyytensä puolesta. Kuinkakohan monta kiekkoa on kadonnut vasemman tai oikean puolen metiköihin, jos kiekko hieman liikaa pääse nousemaan ja feidaamaan… 11-väylä pikkunätti ala, suora. 16-väylä myös mukava alamäki. Ja olihan noita muitakin hyviä tosiaan, tuossa vain muutama esimerkki.
Radan rakenteet hyvässä kunnossa, kuten tuoreelta radalta odottaa sopiikin. Löytyi ratakartta, korit (treeni x 2), heittopaikat, heittopaikkaopasteet ja next tee -kyltit (ei 9-10 siirtymällä missä karttaa sai vilkuilla ainoan kerran). Roskiksia ja penkkejä oli ja varsinkin penkkejä olisi voinut olla paljon enemmänkin taukojen pitämiseen. Palveluista voin lämpimästi suositella Kolin Rinnetupaa radan lähtöpisteellä mistä maukasta syömistä tarjolla. 5-väylän jälkeen Ukko-Kolin huipulla lisää ravintoloita, majoitusmahdollisuutta ja Luontokeskus Ukko palveluineen. Kolin kylän kauppa ja ravintolapalvelut 4km päässä. Lieksan keskustan palveluiden äärelle 74km matkaa.
Pientä mietittävää Kolillakin kuitenkin riittää kaikesta upeudesta huolimatta. 4-väylä on radan heikoin väylä, sillä väylän heittolinja risteää polun kanssa missä kulki koko ajan ihmisiä milloin vain näköyhteys siihen paikkaan oli ja heittopaikalta et näe yhtään onko joku polkua pitkin tulossa. Vaatii oikeastaan ainoana Kolin väylänä hyvin tarkan spottaamisen, yksin heitettynä aika iso riski osua muihin liikkujiin. Kannattaa muistaa, että Kolin rinteet ovat todennäköisesti jonkin verran märät, vaikka olisi kuinka kuiva kesä tahansa. Nytkin viimeisimmistä sateista oli muutama päivä aikaa, mutta koko kesän jatkuneet runsaat sateet takasivat sen, että vedenpitävä kengät olivat kierroksella aivan ehdottomat! Märkyyttä ja mutaa todellakin riittää ihan koko radan mitalta.
Siirtymiin liittyykin sitten ne Kolin Akilleen kuuluisat kantapäät. Muutoin liki täydellinen rata, mutta… korkeuserot olivat niin valtavat, että monin paikoin siirtymät väylien välillä ja osin kulku väylälläkin oli aika hasardia laskeutumista vetisellä ja mutaisella ja erityisen jyrkällä polulla. Koko ajan oli sellainen fiilis, että jalka lähtee alta, vaikka hyvät vaelluskengät jalassa olikin. Mitään tukikaiteita tai portaita ei yhdessäkään kohtaa ollut. Itse en tämän antanut arvosteluun vaikuttaa, mutta kieltämättä tässä on hyvin iso mietinnän paikka radan ylläpitäjällä, että saisiko kulkemisen turvallisuutta jotenkin parannettua.
Kolin maisemat ovat lumoavat ja rata erinomaisen hyvin suunniteltu. Väylät aloittelijallekin suurimmaksi osaksi suhteellisen helppoja. 3-väylän jyrkkyyttä ja pituuttakaan ei kannata kenenkään säikähtää, kyllä sekin aikanaan loppuu, vaikkei heittäessä siltä tuntuisikaan… Rakenteet hyvässä kunnossa. Radan suurin haaste/ongelma olivat hyvin jyrkät ja mutaiset siirtymät, että onko niille jotain tehtävissä. Itse selvisin melkeinpä tuurilla ilman kaatumisia. Fyysisestä haastavuudesta kuitenkin iso plussa. Kolin uusin tulokas oli huippuhyvä ja radan voisi milloin tahansa pelata uudestaankin!
5/5 (suosikki-listalle)
Vedettiin koko rata ja pitää sanoa ettå oli tosi raskasta ekat viis väylääpi. Varsinkin kun rinne oli liukasta niin oli vaikea edes päästä kiipeämään rinnettå ylös ilman liukastumatta, puhumattakaan että olisi pystynyt heittään kunnolla. Mutta hieno rata kokonaisuudessaan, suosittelen.
Bongattu! Karttalinkki vie suoraan oikeaan paikkaan ja ratakartta on hyvin esillä. Tarjolla 18-väyläinen kokonaisuus laskettelurinteessä. Väylistä 5 pelataan ensin ylöspäin ja loput väylät sitten takasin alaspäin.
Huom! Ensimmäiset viisi väylää on käytännössä kiipeästi ylöspäin, joten kuntoiluun kannattaa varautua. Tämä kuitenkin lienee selvää, kun kyseessä on laskettelurinteeseen tehty rata.
Alkuosan väylät oli itsellekin tiukka rypistys ja ylöspäin pelaamisessa joutuu heittämään koko ajan kovaa. Alaspäin tultaessa väylät olivat taas mukavaa pelaamista, osin jopa helppoja. Siksi radan luokitus A1 on ihan paikallaan ja oikein.
Heittopaikat ovat kunnossa, samoin korit. Siirtymät pääosin lyhyitä ja opasteet kunnossa. Lisäksi rinne pidetty sen verran kunnossa, ettei heinä ole päässyt kasvamaan pitkäksi. Kiekkoja ei tarvinnut etsiä pitkään. Hyvin suunniteltu kokonaisuus.
Miinuksena, kuten yllä on kerrottu, on radan korkeuserot. Rata on osin niin jyrkkä, ettei se sovi kaikille pelaajille. Yllä annettu palaute on varmasti kokemuspohjalta ihan paikallaan. Sateen jäljiltä rata oli paikoin myös liukas ja rinteissä tuli kaaduttua pariikin kertaan.
Tällaiselle fribaintoilijalle rata oli kuitenkin hieno kokemus, etenkin maisemien osalta.
Jos jotenkin haluaa pelaamista helpottaa, niin hissillä ylös huipulle ja sieltä sitten alaspäin kuutosesta alkaen 🙂
Oma kokemus 3½/5. Kannattaa käydä, jos kunto kestää.
”Pappa-osaston” terveiset rataa hallinnoiville.
-Jäätävat nousut heti ekoilla väylillä. Pelaaminen unohtui kun piti keskittyä ylöspäin pääsyyn.
– Laskettelu rinteet on Kolin vaarojen pohjoispuolella ja kun näitä tykitetään ja lumetetaan, niin lumet sulaa tosi myöhään kesällä.
Tästä johtuen väylillä ja siirtymillä on tosi kosteaa. Pari kertaa lähti jalat alta.
– Väylät toistaa toisiaan, mitään muuta ei ole kuin suoraan heittäminen.
– Olisin toivonut että maisemahissiä olisi hyödynnetty rataa suunnitellessa, pelattaisiin vaikka ylhäältä alas päin ja nousu takaisin tapahtuisi hissillä.
– Muutamalla väylä muutoksella tämä olisi mahdollista.
– Ikävää antaa tälläistä palautetta mutta kerron nämä faktat monen pelaajan suusta kuultuna. Kävivät tutustamassa rataan eivätkä kuulemma toista kertaa pelaamaan mene.
– Jotain kannattaisi tehdä että saataisiin pelaajia käymään uudelleen, koska idea radasta Kolin kansallispuistossa on hyvä.
Pelkästään hyvää frisbeegolfrataa etsivälle voi Koli ski:n rata olla pahakin pettymys. Näin etenkin sateisella tai toisaalta helteisellä kelillä jolloin rinteissä kiipeily ei ole mitään nautintoa. Väylät toistavat paikoin itseään, vaikka kivoja poikkeuksia kaavaan löytyy. Ylämäkeen mentäessä huumoria saa heittäjällä olla! Suosittelenkin menemään ylämäen suosiolla tuolihissillä.
Koli on vaan otettava eri tavalla: tätä kun ei voi verrata mihinkään muuhun rataan. Täällä nautitaan maisemista! Ratana 2,5/5.
Kokonaisuus 3/5
Maisemat 5/5
Rata 2/5
Alaspäin heitettäessä toisiaan toistavia väyliä rinteen poikki. Jyrkimmissä kohdissa tarvitsisi portaat, kengät eivät pitäneet kuivallakaan säällä.
ensimmäinen par4 väylä pitäisi olla par5, liikaa ylämäkeä. muuten mahtava rata
Kolmosväylä pitäisi ehdottomasti olla par 5. Aivan järjetöntä kutsua par4:ksi. Lisäksi myöhemmin väylä 14 pitäisi ehdottomasti olla par3 eikä 4. Korkeusvaihtelut olisi kiva nähdä ratakartoissa, itse asiassa näillä korkeuseroilla tämän pitäisi olla vaatimus. Moni väylistä toistaa samaa 65-80m suoran heiton kaavaa ja sijoittuu rinteeseen samalla tavalla luoden monotonista kuvaa radasta, nämä kuitenkin voisi korjata helposti siirtämällä osassa koria tasaisen kohdan sijasta rinteeseen tai vaikkapa lisäämällä korotetun korin.
Kaikesta tästä kritiikistä huolimatta rata on hauska. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja pienillä fiksauksilla erinomainen rata.