Huhtiniemen frisbeegolfrata

3 arvostelua radalle “Huhtiniemen frisbeegolfrata”

Ihmettelin kun ei täällä vielä yhtään kommenttia tästä radasta. No kävin tutustumassa ja johan on hieno rata! Väylät todella vaihtelevia; heti aloitus aukealle kentälle, leveitä metsäväyliä, rinnettä ylös alas, pääosin lyhyitä mutta muutama pitempikin. Ehdottomasti käymisen arvoinen rata ja menee tänä vuonna kiertämistäni(15) radoista top 3:en. Opasteet ok, mutta kännykässä pitää kuitenkin olla ratakartta esillä.

Kirjaudu sisään vastataksesi

Ihan okei ratana, muutama tosi hieno väylä laskettelurinteessä, mutta useita jopa huonohkoja väyliä: suoraa tietä yli 100 eteenpäin ja kori tien sivussa ja jos (kun) metsään päätyy, ei sitä ole raivattu ollenkaan, joten poispääsy tuskaa.
3/5

Kirjaudu sisään vastataksesi

Huhtiniemen alue on kokonaisuutena hieno ja tilaa löytyy. Pitääkin nostaa hattua radan suunnittelijoille siitä, että ovat onnistuneet tekemään näihin puitteisiin näin heikon radan. Valtaosa väylistä on sokkoväyliä eli kori ei ole näkyvissä heittopaikalle eikä välttämättä tämänkään jälkeen. Onhan se hienoa heittää kiekkoa suoraan tunneliin ja kori on siirretty väylältä muutaman metrin sivuun puun taakse… Tämä ei ainakaan lisää turvallisuutta saatikka pelin kiertonopeutta. Siirtymät väylien välillä on pääsääntöisesti pitkät eikä opasteitakaan ole liikaa auttamassa suunnistamista. Radalle on saatu ”mahdutettua” hämmästyttävän monta noin 70 metristä oikean käden hysseväylää. Tuohon on haastavin heitto koko frisbeegolfissa, jonka osaa ainoastaan – kaikki. Tietysti tällä varmistetaan se, että pelaajien itsetunto säilyy korkealla, kun tulee helppoja pirkkoja. Näiden lyhyiden väylien lisäksi radalta löytyy useampi 150-160 metrinen par nelonen, jotka on jälleen mittoina epäonnistuneet. Kahdella 70-80 metrisellä heitolla olet putilla aivan samalla tavalla kuin 120 metriä avaava pelaajakin joutuu vielä lähestymään ennen puttia. Eli pidemmälle heittävä ei saa mitään etua näillä väylillä. Väylien väliset siirtymät ovat välillä suorastaan järkyttävät, kun esim. loppupäässä pelataan kolme väylää rinnakkain samaan suuntaan eli seuraavalle heittopaikalle palattaessa saa todellakin jännittää miltä puolelta kiekko sujahtaa ohi. Onneksi radalle on saatu mahdutettua myös yksi risteävä väylä. Muutama mukava siirtymäväylä, jotka toimivat itsenäisesti ihan kivasti. Helpolla on haluttu mennä, kun hyödynnetään pururatoja vaikka metsää olisi ympärillä reilusti ja kaatolupakin on selkeästi kaupungilta saatu. Ikävä kyllä tällaiset radat eivät vie lajia eteenpäin vaan tässä ollaan jääty kiinni siihen hypeen, että laji liikuttaa ihmisiä ja ratoja syntyy kuin sieniä sateella. Omalta osaltani rata on nähty ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Kirjaudu sisään vastataksesi