{"id":74,"date":"2010-08-25T10:02:56","date_gmt":"2010-08-25T07:02:56","guid":{"rendered":"http:\/\/frisbeegolfradat.fi\/kari_toivonen\/?p=74"},"modified":"2017-07-15T23:26:00","modified_gmt":"2017-07-15T20:26:00","slug":"ratoja-huipuille-vai-harrastelijoille","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/frisbeegolfradat.fi\/kari_toivonen\/2010\/08\/25\/ratoja-huipuille-vai-harrastelijoille\/","title":{"rendered":"Ratoja huipuille vai harrastelijoille?"},"content":{"rendered":"

Frisbeegolfratoja tulee nyky\u00e4\u00e4n kuin takavuosina Volvoja Trollh\u00e4ttanista ja 200 radan raja ylittyy tuota pikaa. Ihan joka paikassa rataa ei kuitenkaan viel\u00e4 ole, ja kysymys kuuluukin: pit\u00e4isik\u00f6 seudun ensimm\u00e4inen rata suunnitella silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en uusia harrastajia vai aktiivipelaajia?<\/strong><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4nkertainen blogikirjoitukseni vierailee hiukan naapurin tontilla, sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 sivustolla blogiaan pit\u00e4\u00e4 ratasuunnittelun kiistaton ammattilainenkin, Jussi Meresmaa<\/strong>. Toissa viikonloppuna radalla n\u00e4kem\u00e4ni ilmi\u00f6 her\u00e4tti kuitenkin ajatuksia, jotka saivat minutkin tarttumaan n\u00e4pp\u00e4imist\u00f6\u00f6n aiheen tiimoilta.<\/p>\n

Olin nimitt\u00e4in heittelem\u00e4ss\u00e4 SM-kisojen j\u00e4ljilt\u00e4 mainiossa kunnossa olevalla Lausteen radalla ja edell\u00e4ni kierrokselle l\u00e4hti perhe, jossa is\u00e4 ja noin 10-12-vuotiaat poika ja tyt\u00e4r heitteliv\u00e4t kukin omaa frisbeegolfkiekkoaan. En tied\u00e4 oliko kyseess\u00e4 ensimm\u00e4inen tutustuminen lajiin, mutta 131 metrisen ykk\u00f6sv\u00e4yl\u00e4n tahkoaminen parinkymmenen metrin pituisilla heitoilla kesti kolmikolta l\u00e4hemm\u00e4s kymmenen minuuttia ja paperilehti\u00f6\u00f6n tuli varmasti \u00a0kaksinumeroisia tuloksia. Ei tarvitse olla selv\u00e4n\u00e4kij\u00e4 ennustaakseen, ett\u00e4 kierros ei kest\u00e4isi 21 v\u00e4yl\u00e4\u00e4.<\/p>\n

YHT\u00c4 K\u00d6YTT\u00c4 ERI SUUNTIIN<\/strong><\/p>\n

Kuten monessa muussakin lajissa, harrastajakunta jakautuu karkeasti satunnaisiin ja aktiivisiin pelaajiin, mutta siin\u00e4 miss\u00e4 salibandyn puulaakijoukkueille ja liigapelaajille kelpaa suunnilleen samanlainen kaukalo, on frisbeegolfissa aloittelijan ja huippupelaajan radoissa paljonkin eroa. Ja aloittelijaksi lasken my\u00f6s lajia satunnaisesti ajanvietepohjalta harrastavat.<\/p>\n

Aloittelijoille parhaiten soveltuva rata koostuu lyhyehk\u00f6ist\u00e4 esteilt\u00e4\u00e4n selv\u00e4rajaisista v\u00e4ylist\u00e4, joissa aloituspaikka ja p\u00e4\u00e4tepiste on helppo hahmottaa ja joissa kiekkoja ei tarvitse kaivella umpimets\u00e4st\u00e4 aluskasvillisuuden keskelt\u00e4. Edistyneempi pelaaja taas haluaa radaltaan haastavuutta. Ahtaat puukujat, suuret korkeuserot ja ep\u00e4onnistumisesta rankaisevat riskinottov\u00e4yl\u00e4t ovat suurinta herkkua. Liikkeell\u00e4 on siis kaksi tarpeiltaan hyvin erilaista ryhm\u00e4\u00e4, jotka molemmat ovat frisbeegolfin levi\u00e4misen ja kehittymisen kannalta yht\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ruuhka-Suomessa lyhyen matkan s\u00e4teell\u00e4 l\u00f6ytyy ratoja niin ensi askeleita lajin parissa ottaville kuin himoheittelij\u00f6illekin. Aiemmin mainitsemani Lausteen proradalla kiert\u00e4v\u00e4 perhe olisi voinut valita jonkun Turun l\u00e4hialueen monista Laustetta helpommista radoista, mutta tilanne on aivan toinen kasvukeskusten ulkopuolella, jossa rata saattaa olla ainoa kymmenien, ellei jopa satojen kilometrien s\u00e4teell\u00e4.<\/p>\n

PUTTI MUKIIN JA 13 KORTTIIN<\/strong><\/p>\n

Jos frisbeegolfista kiinnostunut p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 omin p\u00e4in l\u00e4hte\u00e4 kokeilemaan lajia, ensimm\u00e4isell\u00e4 kierroksella syntyv\u00e4 vaikutelma ratkaisee paljon. Tahkoaminen pitk\u00e4lle edistyneiden pelaajien tarpeisiin suunnitellulla radalla tappaa helposti monen orastavan kiinnostuksen.<\/p>\n

Olen ensikertalaisia lajiin tutustuttaessani huomannut, ett\u00e4 jos yksitt\u00e4isen v\u00e4yl\u00e4n tulos alkaa olla enemm\u00e4n kuin kuusi, harva muistaa en\u00e4\u00e4 heittojensa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kiekon solahtaessa viimein ketjujen syleilyyn. Tuloksia ei tietenk\u00e4\u00e4n ole pakko merkit\u00e4 yl\u00f6s, mutta samalla hommasta katoaa mielekkyys. Muovil\u00e4tyn paiskominen nurmella ilman mitattavaa tavoitetta on yht\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin tyhj\u00e4ll\u00e4 kupongilla lottoaminen.<\/p>\n

Vasta-alkajalle yksikin melkein par-tulos ensimm\u00e4isell\u00e4 kierroksella saattaa olla se ratkaiseva kipin\u00e4, joka sytytt\u00e4\u00e4 roihun. Vaikka suurin osa kierroksesta onkin viel\u00e4 aikamoista rimpuilua, yksitt\u00e4inen onnistuminen osoittaa, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4h\u00e4n voi tulla jotakin. Tuntemattoman Sotilaan Asumanieme\u00e4 lainatakseni :”Hei tsiigatkaa kundit! M\u00e4 osasin!”\u009d Olen todistanut useita tapauksia, joissa tutustumiskierrokselta on ajettu suoraan l\u00e4himp\u00e4\u00e4n urheiluliikkeeseen kiekko-ostoksille.<\/p>\n

EN\u00c4\u00c4 KOLME HOLARIA JA ENKKA PARANEE<\/strong><\/p>\n

Osa harrastajista j\u00e4\u00e4 suosiolla tasolle, jolla satunnainen kiert\u00e4minen helpolla radalla riitt\u00e4\u00e4 mainiosti ajanvietteeksi, mutta monelle lajista muodostuu suoranainen intohimo. Ajan my\u00f6t\u00e4 taitoa karttuu ja viel\u00e4 hetki sitten haasteita tarjonnut alueen ainoa rata muuttuu liian helpoksi. Kun oman enn\u00e4tyksen parantaminen edellytt\u00e4\u00e4 jo holareita, rata alkaa olla kutakuinkin loppuun pelattu. Vaarana on j\u00e4lleen lupaavasti syttyneen kipin\u00e4n sammuminen.<\/p>\n

Edistyneempien harrastajien kiinnostuksen s\u00e4ilytt\u00e4minen on yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuin aloittelijoiden innostuksen sytytt\u00e4minen, sill\u00e4 juuri t\u00e4st\u00e4 ryhm\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4t ne puuhamiehet ja -naiset, jotka perustavat seuroja, rakentavat talkoilla ratoja ja yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t kilpailutoimintaa. Miten siis yhdist\u00e4\u00e4 n\u00e4iden kahden ryhm\u00e4n sovittamattomilta vaikuttavat intressit?<\/p>\n

VAIHTOEHTOISET TIIT<\/strong><\/p>\n

Silloin, kun alueelle perustetaan ensimm\u00e4ist\u00e4 frisbeegolfrataa, toimiva ratkaisu voisi olla suunnitella v\u00e4ylille pallogolfin tapaan erilliset tiiauspaikat aloittelijoille ja edistyneille harrastajille. N\u00e4in sama rata voi palvella molempia ryhmi\u00e4 sek\u00e4 tarjota aloittelijoille mahdollisuuden kehittyess\u00e4\u00e4n jatkaa pelaamista samalla radalla. Tosin suomalaisen luonteenlaadun tuntien, heitt\u00e4minen amat\u00f6\u00f6ritiilt\u00e4 voi olla monelle kova pala, pit\u00e4v\u00e4th\u00e4n useimmat itse\u00e4\u00e4n keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 parempina autoilijoinakin.<\/p>\n

Vaihtoehtoisia aloituspaikkoja onkin n\u00e4kynyt muutamilla radoilla, mutta usein niit\u00e4 on vaikea tunnistaa heittopaikoiksi. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 merkit\u00e4 vaihtoehtoiset tiit yht\u00e4 selke\u00e4sti kuin normaalit avauspaikat \u2013 sek\u00e4 maastossa ett\u00e4 ratakartalla. Ensi kertaa radalle saapuva ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 osaa etsi\u00e4 orpona keskell\u00e4 rataa lojuvaa tekoruohomattoa tai tolppaa ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sen olevan aloittelijalle suositeltavampi heittopaikka. Jos miss\u00e4\u00e4n ei ole mainintaa amat\u00f6\u00f6ritiist\u00e4, noviisi astelee helposti muiden mukana samalle heittopaikalle, josta konkaritkin kiskovat kiekkoa maisemaan.<\/p>\n

MALLIA MINIGOLFISTA?<\/strong><\/p>\n

Toinen mieleen nouseva vaihtoehto olisi yhdistelm\u00e4rata, er\u00e4\u00e4nlainen kompromissi, jossa on sek\u00e4 helppoja ett\u00e4 hankalampia v\u00e4yli\u00e4. Esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ratkaisusta toimivat toisen golf-p\u00e4\u00e4tteisen lajin, minigolfin radat. Niill\u00e4 ensimm\u00e4inen v\u00e4yl\u00e4 on yleens\u00e4 suora ja esteet\u00f6n, mutta v\u00e4yl\u00e4t tiukentuvat mit\u00e4 pidemm\u00e4lle radalla edet\u00e4\u00e4n. Loppup\u00e4\u00e4n v\u00e4yl\u00e4t ovatkin minigolfissa jo aikamoisia esteratoja.<\/p>\n

T\u00e4llaisella radalla aloittelija p\u00e4\u00e4see nopeasti pirkkojen makuun helpoilla osuuksilla ja vaikeammat v\u00e4yl\u00e4t tarjoavat haastetta viel\u00e4 pitk\u00e4ksi aikaa. Jos ihan ylti\u00f6p\u00e4isiksi \u00e4idyt\u00e4\u00e4n, niin radan voisi viel\u00e4 suunnitella siten, ett\u00e4 kukin v\u00e4yl\u00e4 vaatisi hiukan eri tyyppisi\u00e4 heittoja. Ensimm\u00e4isen viivasuoran v\u00e4yl\u00e4n j\u00e4lkeen kakkosella vaaditaan loivaa hysse\u00e4, kolmosella loivaa annukkaa tai k\u00e4mmenheittoa, seuraavilla kulmat jyrkkenev\u00e4t, jollakin pit\u00e4\u00e4 heitt\u00e4\u00e4 upsilla yli puiden ja niin edelleen. Ihan joka maastoon t\u00e4llaista ”koulutusrataa”\u009d ei pysty rakentamaan, mutta harkitsemisen arvoinen ratkaisu se on silloin, kun radan rakentamiseen on annettu taysin vapaat k\u00e4det.<\/p>\n

ILMAN ALOITTELIJOITA EI OLE AKTIIVEJAKAAN <\/strong><\/p>\n

Ratoja paikkakunnille puuhaavat tahot ovat usein lajia aktiivisesti harrastavia ja omat alkuhankaluutensa jo taklanneet. Silloin haaveissa on saada seudulle mahdollisimman haastava rata omiin tarpeisiin. Ajatus on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, mutta lyhytn\u00e4k\u00f6inen. Kannattaa muistaa, ett\u00e4 ilman aloittelijoita ei ole hardcore-harrastajiakaan, ja kovak\u00e4tisinkin kiekkolinko on joskus ollut parinkymmenen metrin banaanikaaria kiskonut noviisi. Kaikista ei edes tule erityisen taitavia frisbeegolfaajia, mutta nauttivat silti lajin harrastamisesta. Heit\u00e4kin tarvitaan, onhan yksi argumenteista uusia ratoja anottaessa nimenomaan se, ett\u00e4 lajia voivat harrastaa kaikenik\u00e4iset ja -tasoiset heittelij\u00e4t. Mahdollisimman laaja harrastajapohja takaa sen, ett\u00e4 uusia, entist\u00e4 hienompia ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 ratoja rakennetaan.<\/p>\n

Kari ”Bast” Toivonen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Frisbeegolfratoja tulee nyky\u00e4\u00e4n kuin takavuosina Volvoja Trollh\u00e4ttanista ja 200 radan raja ylittyy tuota pikaa. Ihan joka paikassa rataa ei kuitenkaan viel\u00e4 ole, ja kysymys kuuluukin: pit\u00e4isik\u00f6 seudun ensimm\u00e4inen rata suunnitella silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en uusia harrastajia vai aktiivipelaajia? T\u00e4m\u00e4nkertainen blogikirjoitukseni vierailee hiukan naapurin tontilla, sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 sivustolla blogiaan pit\u00e4\u00e4 ratasuunnittelun kiistaton ammattilainenkin, Jussi Meresmaa. Toissa viikonloppuna radalla […]<\/p>\n","protected":false},"author":172,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[],"yoast_head":"\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\t\n