Perjantaip\u00e4iv\u00e4 kului sadetta odotellessa. Lopulta sade saapuikin, kesti noin 3 minuuttia. Sen j\u00e4lkeen oli turvallista l\u00e4hte\u00e4 parigolfille. Pelasin Tiian kanssa ja toiseksi pariksi saimme liukuv\u00e4ripojat Jallen ja Nilssin. Huikeisiin suorituksiin ei kumpikaan pareista ylt\u00e4nyt, perusvarmat 50 ja 51, Tiian kanssa j\u00e4\u00e4tiin niukasti kakkoseksi. Vaikka puttaaminen on naurettavan helppoa, ei se ihan koko aikaa silt\u00e4 tuntunut. Muutaman kohdistuslaukauksen j\u00e4lkeen alkoivat nekin kuitenkin upota.<\/p>\n
Henkil\u00f6kohtaisesti suurimpia ongelmia tulee pitk\u00e4hk\u00f6ill\u00e4 (110+ m) tuubiv\u00e4ylill\u00e4. Pienen pieni suuntavirhe aiheuttaa muutaman metrin siirtym\u00e4n loppup\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja silloin ollaan useimmiten ongelmissa. N\u00e4ist\u00e4 otan helposti ”turhia” bogeja. Huomisen teemana on bogie-free. Birdieit\u00e4 radalla tulee kuitenkin melko itsekseen, lyhyit\u00e4 v\u00e4yli\u00e4 on joukossa niin paljon (joskin radan par-lukemien mukaan ne eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole birdieit\u00e4, mutta lasken kakkosen aina birdieksi, sanoi kuka mit\u00e4 sanoi). Sik\u00e4li, jos bogeja ei tule, tuloksen pit\u00e4isi olla varsin mairitteleva.<\/p>\n
Kauden nelj\u00e4nnet Eurotourit, t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 kovatasoisin. Ameriikan ihmeet on mestoilla, ne on paperia. Yleens\u00e4 Jenkit h\u00e4vi\u00e4\u00e4 Eurooppalaisille – erityisesti suomalaisille – puttipeliss\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 jopa h\u00e4vett\u00e4\u00e4 katsoa kun Usan poijjaat puttaa. T\u00e4ss\u00e4 ennakkofiiliksi\u00e4 viime vuoden finaalista ja esimakua Amerikan pelitasosta.<\/p>\n