Back with a vengeance!

Hiljaiseloa onnellisen perhetapahtuman vuoksi viettänyt blogi herää hetkeksi talviunilta toivottaakseen kaikille uusia ratoja kaudella 2015 bonganneille frisbeegolfareille Hyvää Uutta vuotta! Perhe-elämään keskittymisen ohella väyläbongari ehti kuin ehtikin uusille radoille, joista käydään läpileikkaus alla. Lisäksi paljastetaan ensivuoden täky, joten lue loppuun asti.

Viimekertaisista suunnitelmista ensiksimainittu meni pipariksi kun sairastuin NDGE2015 viikolla pahimpaan flunssa/vatsatautipöpöön miesmuistiin. Kun tauti ei ollut kuolemaksi, päätin että ei vitutukseenkaan viitsi tällä kertaa kuolla. Aina on ensi vuosi ja uusi NDGE. Fribamaratonreissu sen sijaan toteutui Jyväskylään ja edelleen olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että Jyväskylä on hyvä paikka ihmisen asua, mutta AIVAN MAHTAVA PAIKKA fribaajan asua. Säätkin suosi ja radat oli priimaa (ks. alla), majoitus Peurungan kylpylässä kunnon luxusta, eli reissu oli kermaisinta kermaa, lähes jopa voita. Maratonreissu tuo aina kunnon saaliin uusia ratoja kerralla, ja sen lisäksi pystyin poimimaan uusia satunnaisia aina sieltä täältä, muiden menojen ohessa. Varovainen alkutavoite oli 115 rataa täyteen tälle kaudelle, mutta kun se täyttyi jo muutama kuukausi ennen vuodenvaihdetta, otin tiukaksi tavoitteeksi raapia pyöreät 120 kasaan vaikka henki menisi. Luvun täydentäneet kaksi tulikin pelattua vapailla jouluviikon maanantaina.

Nyt kun jäsenlistaus näyttää useammankin harrastajakollegan menettäneen mielenterveytensä lopullisesti, ei näin vaatimattomalla luvulla kyllä pyristellä kuin niukin naukin top 15 joukossa, kirjoitushetkellä. Ensi kauden aikana on pyhänä tavoitteena lisätä joukkoon 30 uutta rataa, jotta yhteisnumerolla 150 saavutan vihdoin mestarin arvonimen, ja edes jonkinlaisia keulimisoikeuksia kanssabongareiden joukossa. Onpahan taas jotain tavoiteltavaa. Seuraava gurupykälä (250kpl) on kyllä jotain utopiaa johon vain Tanelit pystyvät.

Vaan lähdetäänpä sen pitemmittä puheitta kelaamaan läpi tällä kaudella saalista kartuttaneet kiekonheittopyhäköt. Kaikilla radoilla on aina jotain annettavaa (edes vitutus), vaikka muutamalla radalla aika hikisen vähän. Top 3 kokemukset olen merkinnyt erikseen.

Sil vous plait, Väyläbongarin vuosi 2015, pikakelauksena (lue mikkihiiriäänellä nopeutetun fiiliksen saavuttamiseksi):

Radat 2015

Rovastinkangas DiscGolfPark
Orivedellä hautajaisreissulla (! Oli siis bägissä musta puku mukana, vaihdoin juhlapaikan vessassa ulkokamppeet päälle/pois) ohimennen bongattu hyvä ysiväyläinen. Melko pitkääkin pätkää välissä, ylämäkee, alamäkee ja pari signature tyyppistä väylää. (ks. esim kuvan väylä, joka lyhyenäkin jää mieleen korinpaikan ansiosta). Ottaisin kotiradaksi heittämällä. Tsekkaa myös HatGuyn arvio!

Kaartin Jääkärirykmentti – 1st prize!

Harvinaista herkkua, Santahaminan varuskunta-alueelle päästäkseen nimittäin tarvitsee saattajan. Hieno 18-väyläinen useilla mieleenjäävillä väylillä ja riittävällä määrällä haastetta, silti soveltuen myös ei-ammattilaisille. Sattui myös pelipäivä, -2 tulokseen (jolla irtosi peliporukan ykköstila) täytyy olla erittäin tyytyväinen. Intissä Santahaminassa? Iltalomat meneekin sitten täällä, unohda ne kaljat. Sis. mm. huikean alamäkiväylän josta pooli otti melkein starframen. (oma pitkä putti vain korin katolle)

Palomiehen puisto DiscGolfPark

Puistoneppiä 6 väylää, ei pöljempää, josko ei nyt juhlaakaan. Jätä draiverit kotiin ja haasta putteripelisi. Riihimäen toinen ratahan on Riutta, josta täysin aloittelijan onkin aika raskas aloittaa laji, siksi tällaisillekin radoille on tilausta.

Huttula frisbeegolf

Jyväskylän suuntaan ajellessa nätillä paikalla nököttävien DisCatchereiden bongaamien on aina kutkuttanut ajatusta että vähintään pitäisi heittää auton kyydistä kiekko tälle radalle ohimennen. No, pysähtyäkin voi, ja käyttää 10min tämän bongaamiseen niin sitten se on käyty, toiste ei varmaan tarvitse… huonompiakin kyllä on nähty, ei siinä mitään.

Riihivuoren frisbeegolfrata – 2nd prize!

Oli tiedossa että laskettelurinnerataa pukkaa, mutta oli erittäin positiivinen yllätys että näinkin huikea rata sieltä paljastui. Tykitystä alamäkeen ja myös useita muuntyyppisiä mieleen jääneitä väyliä. Haastavakin, mutta reilulla tavalla, eikä liian. Tällainen peruspelaajakin pääsi lähes par tulokseen.

Laajavuori DiscGolfPark

Pitkään odotettu tuttavuus, eikä pettänyt. Joskin ”turhat” OB alueet ärsyttävät aina, ja yleisilme välillä vähän rikkonainen ja epäselvä (tavaraa varastoitu väylille), tosin nykytilanne voi toki olla parempi nyt kun 18-väyläinen pro-rata on maksullinen ja selkeämmin hallinnoitu. Muutama signature väylä loppupään alamäkitykitystenkin lisäksi. Riihivuori vei kuitenkin näistä kahdesta voiton omissa kirjoissa.

Peurunka, Laukaa – 3rd prize!

Disc Golf Training Centerin koti. Palvelut A++ tasoa ja tänne kylpylään perustaa helposti tukikohdan viikonlopun reissua varten. Rata itsessään myös jo osin legendaarinen ja keskustelua herättävä – hyvässä ja pahassa. Muutamia erityisiä väyliä joita oli eritoten mukava heittää. Todella runsaat (turhat) OB-rajat ei kyllä maistu täälläkään. Maksullinen rata (~5€), joka olisi mielestäni kyllä järkevää tarjota majoittujille ilmaiseksi.

Tuomiojärvi DiscGolfPark

9-väyläisten parempaa kastia. Sopivan haastava, muttei liian. Nätissä rinteessä pelattavaa metsikköistä/kivikkoista rataa tarjolla.

Harju School DiscGolfPark

6-väyläinen oli supistunut vielä yhdellä rakennustyömaan vuoksi. Putter-only kierroksella voit haastaa itsesi täällä, muuten juurikaan et (ja draiverit on kiellettykin).

Keljonkangas DiscGolfPark

Haastavin/pisin 9 väyläinen mitä tullut vastaan, mikä ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Avoin keskialue useine väylineen, OB-alueineen ja kiekkoja nieleväne maastoineen tekee isohkon miinuksen. Voittaa toki neppailuradat haasteellaan, mutta välillä sellainen olo että onkohan nyt yritetty sitten kuitenkin liikaa. Oli maratonin viimeinen rata, joten ehkä paras puhti oli jo poissa ja sikäli saattaa vaikuttaa arvioon.

Holman Kurssikeskus

Yksityinen – pelattu luvalla.

Laakspohja Disc Golf Course

Pitkä uusi metsärata. Useita mieleenpainuvia väyliä, myös pahassakin kyllä. Puita enemmän kuin laki sallii, mutta sehän on heittäjän homma kiertää ne. Tulee varmasti kehittymään vielä parempaan suuntaan, hyvä pohja A-tason radalle kyllä tässä. Sijainti ison tien vieressä oivallinen!

Vilppulan Satama

4 väylää pakollista metsäistä ja varmaankin kasvukaudella todella heinikkoista asuntoautoalue-neppailua ilman tiipaikkoja. Nuff said? Tikki vihkoon ja eteenpäin.

Malminiityn frisbeegolfrata

Ihan tervetullut neppirataviritys eikä väylät kuitenkaan toista itseään. Give it a chance, pakkaa putteri mukaan ja jauha kunnes birkutat joka väylän.

Parkkivuori DiscGolfPark

Tämän kauden ysiväyläisten kunkku. Paljon korkeuseroja ja haastetta, olematta kuitenkaan överi tai ”epäreilu”.

Taavinkylän koulu DGP

Koulurata kyllä, mutta ei mikään aivan nuhainen sellainen. Kyllä etenkin alakouluikäisillä näissä väylissä riittää linjojen etsimistä kunnes kaikki tulee birkutettua. Vanhempi pelaaja ottaa pelkän putterin mukaan ja saa sitäkautta ripauksen haastetta.

Puolarmaari

Espoo oli pitkään friban musta aukko, vaan ei enää. Oittaan lisäksi löytyy esim tämä uudehko ja vielä kehittyvä tarjokas joka on kutakuinkin putter-only rata vähänkään pidempään pelanneille, mutta haastava sellainen kyllä. Muutamalla väylällä vakaa midari saattaa olla tarpeen mutta ei sentään draiverit. Tietysti mikä vaan kenellekin toimii, jos Xcaliberilla birkuttaa kaikki väylät, ei se väärin ole. Nättiä jokivarren puistoa (ja kunnolla sektorista ulos lähteneet kiekot sitäkautta vaarassa) ja kohtuu monipuolista metsäväylää myös. Toimii, kannattaa tsekata.

Härkälinna

Huh-huh. Melko eeppistä – jälleen hyvässä ja pahassa. Omatekemät korit ja tiit (siellä missä on) ja melko omaperäistä väylää, mikä välillä kyllä alkaa tuntua kikkailulta liikaakin. Hienolla aluella kuitenkin, ja heitettävää piisaa. Tämä on näitä paikkoja jotka on vaan nähtävä livenä paikanpäällä, jos ei maistu, ei ole pakko toiste tulla, mutta sen verran erikoinen mesta on että pelkkä kuvailu ei tee oikeutta. Vaikka ehkä tästä videosta saa jonkinlaisen fiiliksen etänäkin.

Wuolteen kartano

Aaverata – eli unohdettu täysin oman onnensa nojaan. Ei liene mitään hurraahuutoa ollut uutenakaan, mutta nyt kun betonilaattatiit (yäks muutenkin) ovat heinän peittämät ja linjat täynnä ylikasvaneita oksia, ei voi kyllä kunnon fribaaja tästä touhusta nauttia. Ja jos joku tutustuu lajiin täällä, saa kyllä ihan väärän kuvan. Siistittynä voisi toimiakin, muutamia ihan nättejä väyliä maastonmuotojen puolesta, kunhan raivaisi kaikesta ryönästä. Korit samaa tuotantoa kuin Härkälinnassa.

Uudet kujeet 2016

Aiemmin mainittujen henkilökohtaisten tavoitteiden lisäksi käynnistyy uudella kaudella kiertävän kiekon projekti: Ratabongari-PDXn Suomenkiertue. Homma on simppeli: laitan yhden kappaleen Discmanian PDX-kiekkoja kiertämään pelaajalta toiselle, tavoitteena saada kierrätettyä kiekkoa mahdollisimman monella eri radalla vuoden 2016 loppuun mennessä. Avainsanana on nopeus, ja otetaan sen mukaisesti yltiöpäiseksi tavoitteeksi vaikkapa ensimmäiseen ”kunnon” badgeen oikeuttavat 70 merkkattua rataa PDX:n vyön alle.

Haluatko mukaan? Tsekkaa ilmoittautumisohjeet ylläolevasta linkistä.

Näillä askelmerkeillä suunnataan kohti uutta kautta 2016. Kirjoitellaan lisää kun tapahtuu. Nägyy!

t. Väyläbongari

---

1 kommenttia: