Frisbeegolffia golfkentällä
Frisbeegolffia golfkentällä?
Kuulostaako hyvältä? Voin kokemuksesta kertoa että on parempaa kuin miltä kuulostaa!
Lauantaina siis oli Hillsidegolf Open-skabailu Vihdin Hillside Golfissa. Ratakartan katsastelun jälkeen odotettavissa siis oli avointa, hyvin hoidettua väylää ja ainakin itselle harmaita hiuksia sillä ei tuo pituusheittäminen ole vahvin puoleni. Ennakkoasetelma siis olikin se että lähdetään vain nautiskelemaan pelistä, radasta ja hyvästä peliseurasta.
Ennen kisan alkua oli 1 väylällä (siis golfkentän ykkösväylällä) CTP-kisaa. Väylän pituus oli huimat 266 metriä, mutta onneksi ei sentään ihan niin pitkällä ollut CTP-markkeri jonka lähelle piti päästä. CTP-kisa oli varsin mukavaa vaihtelua siihen perus 30-60 metrisen CTP-kisan väliin, mutta ehkä lämmittelynä ei ollut paras mahdollinen nimittäin kyllä siinä täysillä sai repiä ja siltikin itsellänikin jäi heitot n. 30-40m vajaaksi. Näppärän näköisiä rollereita kyllä osa pisti menemään ja pisin taisikin mennä reilusti yli 200 metrin sillä lyhyeksi leikattu nurmi oli kuin luotu rollereita varten.
Pari videota CTP-kisasta:
Tutkimusmatkailu uudelle radalle
Pelaajakokous - TD ei ole kuitenkaan niin ankara kuin mitä käsimerkit antaa ymmärtää
Vaikka ratakartta olikin julkaistu niin ratahan oli täysin uusi niin minulle kuin kaikille muillekin. Paikan päällä käyneet saattoivat ehkä jonkinlaista apua saada ratakartasta ja väylien mielikuvaharjoittelusta mutta uskoisin että apu on minimaalista. Hiukan jännittyneenäkin sitä matkaan lähti kun ei oikein tiennyt mitä vastaan tulee. Hillsiden upea kenttä kuitenkin piakkoin poisti kaikki epäilyt ja lunasti pienimmätkin odotukset aivan jäätävän huikeilla maisemillaan. Edes pelaajakokouksen yhteydessä saatu sadekuuro ei latistanut tunnelmaa millään tavalla sillä tästä pystyi nauttimaan täysin siemauksin ja nyt oltiin vasta alussa…
Avauksen jälkeen kuikuillaan etteikö vain olisi mennyt pitkäksi...
... sillä korin takana on huima pudotus!
Jo muutaman väylän jälkeen oli aivan selvää että rata hipoo täydellisyyttä. Vaikka osa väylistä (no oikeastaan kaikki) olivat todella avoimella alueella ja suurin osa todella pitkiä, ne eivät silti olleet liian vaikeita tai tylsiä. Korkeuserot olivat valtaisat (kuten GPS:llä tallentusta reitistä voi tarkastella: tästä) ja eräälläkin väylällä sai putterilla heitettyä avauksen ”pienenä lähestymisenä” jolle tuli mittaa n ~110 metriä. Ei paha, ei paha. Väylillä oli myös yllättävän usein vesiesteitä ja hiekkabunkkereita (kuten golfiin kuuluukin) mutta hyvänä lisänä bunkkerit olivat OB:tä ja tämä ei minua ainakaan haitannut lainkaan vaan päinvastoin, haaste on hyväksi vaikka yleisesti olen ”keinotekoisia” OB-alueita vastaan. Kun siinä OB:lla on muutakin kuin vain ne tikut niin se saa kokonaan uuden merkityksen. Vesiesteet olivat sitten myös ihan kunnollisia ja söivät kiekkoja melkoisen tehokkaasti. Varsinkin yhdellä väylällä kori oli sijoitettu pienen kummun päälle veden ympäröimänä joten edes ”seifti” lähestyminen ei taannut sitä että kiekko jää korin läheisyyteen vaan se voi siitä hyvinkin rollata veteen. Ko. väylältä pari videopätkää tässä ja tässä.
Oma suosikkini oli väylä jossa heitettiin huimaan alamäkeen, reilusti vasemmalle olevaan koriin. Ja suosikkistatus ei johdu siitä että nappasin molemmilla kierroksilla tästä ”helpot” birdiet (putit n. 10 ja 25m) vaan siitä että yksinkertaisesti on hienoa katsoa kun kiekko liitää ja tässä sen sai taas mukavasti liitämään, vaikka loppuvaiheessa katosikin näkyvistä sillä kori ei näy tiipaikalle. Videotahan väylästä on tarjolla tässä, tuo kuvattu heitto ei tosin mene lähellekään koria, mutta alla kuva väylän koripaikasta.
Kuva väylän sivusta (golfväylän tiipaikalta), fribatii oli tuolla jossain korkealla oikeassa reunassa
1. kierros meni omalta osalta nautiskellessa ja rennosti pelatessa sen kummemmin edes tulosta miettimättä. Vaikka heittuetoverit kovasti vielä lopussa vakuuttivat että tulokseni oli hyvä, oli se silti vaikea uskoa kun en tosiaan lähtenyt yrittämään mitään vaan ainoastaan pitämään hauskaa. Ehkäpä tämä oli juurikin se mikä ratkaisi ja paljon, nimittäin tarkemmin ajateltuani olin heittänyt aika hyvin, fiksuja omiin taitoihin suhteutettuja heittoja eikä mitään mahtiheittojen yrityksiä mihin ei kykene. Paljoa tuosta paremmin en voisi pelatakkaan. Mainittakoon nyt että 1 OB ja 2 puttia (jotka periaatteessa olisi voinut pistää sisään) on mielestäni melko virheetön kierros, varsinkin tälläiselle aloittelijalle.
Tauolla oli tarjoilut kohdallaan, hyvä salaattipöytä ja hiukan kiusaustakin
Kuitenkin vasta kun ruoka oli syöty ja scoret laskettu niin uskoin että tulos oli hyvä, olin jaetulla kolmannella sijalla ja takana oli monta itseäni parempaa pelaajaa, mm. Janne Hirsimäki jonka pelaamista on vain voinut ihailla ja toivoa olla itsekin joskus yhtä kovassa ”iskussa” lyhyeen peliuraan nähden. Toiselle kierrokselle siis kärkipoolissa ja tässä kohtaa oli taas mahdollisuus tehdä se virhe jota voisi kiroilla kisan jälkeen; yliyrittäminen. Vielä 1 ja 2 väylän onnistuin pitämään maltin kasassa ja otin sen helpon parin ekalta väylältä (pirkkomahdollisuus väylällä kyllä oli, mutta lähdin siis pelaamaan jälleen pariin) sekä 2 väylältä helppo pirkko alkoivat ilmeisesti taas innostamaan yrittämään jotakin mitä ei osaa.3 väylällä tempaisin avauksen liian voimalla ja aivan väärään suuntaan mihin piti ja aivan kirjaimellisesti kapsahti katajaan. Siellä venytellessäni avutonta spagaattia suuren katajan sisällä, mietin sen että nyt saa riittää tämä pelleily ja pitää pelata vain omaa peliä, aivan sama mitä tuloksia muut saa mutta minun pitää pitää vain hauskaa ja pelata kuten osaan. Siitä sitten lähestyminen korin viereen ja par korttiin ja kohti uusia onnistumisia. Ja kuten lopullisista tuloksista voi päätellä, pää piti ja hauskaa oli vielä senkin jälkeen kun viimeinen väylä oli pelattu. Toisella kierroksella ei enää tuullut lainkaan joten muut saivat hyvin parannettua tuloksia (tosin jotkut myös huononsivatkin) mutta itse en siihen kyennyt johtuen varmaankin juuri siitä kierroksen ”virheettömyydestä”. Vähemmät heitot pitäisi sitten saada esimerkiksi pitempien ja tarkempien avauksien myötä kun putitkin jo melko hyvällä prosentilla uppoaa alle kymmenen metrin säteeltä.
Kokonaisuudessaan kisa oli todella mahtava kokemus ja menee helposti omien käymieni kisojen kärkeen, voittaen jopa legendaarisen Staminan. Jos ja kun tämä järjestetään ensi vuonnakin, olen takuuvarmasti mukana! Tärkeimpänä tästä päivästä jäi kuitenki mieleen se että fribatessa on pidettävä hauskaa, silloin on kivaa! Tuli epäonnistumisia tai onnistumisia niin koskaan ei saa jäädä miettimään ja murehtimaan vaan otetaan mitä annetaan ja nautitaan mahtavasta lajista, varsinkin jos on tarjolla huikeat puitteet täydelliseen irtiottoon arjesta. Lauantai oli täydellinen esimerkki hyvästä fribapäivästä, huolimatta siitä että kotiin pääsi vasta klo 2 aikaan yöllä aivan rättiväsyneenä(kisa muuten loppui joskus yhden jälkeen), oli fiilis aivan mahtava ja teki mieli lähteä pelaamaan lisää! Samanlaisilla fiiliksillä pelasin viimeksi myös VMP Openissa ja sielläkin pelasin hyvän tuloksen vaikka en sitä lähtenyt tekemäänkään, tästä ei ole vaikea päätellä mitä pitää tehdä seuraavassa kisassa 🙂
Siinä hätäisesti kirjoitettua tunnelmaa Hillsidestä, toivottavasti ei ollut liian sekavaa tekstiä 🙂 Seuraava kisaetappi lieneekin ensi viikonlopun Raaseporin Helmi joten eiköhän tässä olla taas hissukseen viikon verran. Uutta tekstiä voi muuten tulla ”kyttäämään” pienelle fanisivulle facebookissa: Poika Kotiin @ Facebook
Loppuun vielä kevennyksenä kuva 2 kierroksen alun pelaajakokouksesta. Kuva räpsähti oikeaan aikaan…
Capture the moment - TD tökkää kärkipelaajaa
0 kommenttia:
Jätä kommentti