Kauden läpileikkaus osa 2- Isompaa kisaa
Scandinavian Open 2015
Matkamme jatkui suoraan Turusta kohti pohjoista. Odotukset kisasta olivat suuret, sillä viime kerrasta olikin kulunut jo viisi vuotta. Saapuessamme kisapaikalle sää taisi olla koko reissuviikon paras, ei satanut. Saimme treenata ensimmäisen päivän suht kuivin sukin ja hyttysiäkään ei ollut liiaksi. En kuitenkaan tiennyt tai osannut odottaa mitä olisi tulossa.
Toisen treenipäivän aikana satoi melko rankasti ja rata alkoi täyttyä vedestä. Kuulin, että myös edellisillä viikoilla Skellefteåssa oli satanut paljon ja siksi rata alkoi ns. tulvia. Kisojen alkaessa varottiinkin jo sitä, ettei astuisi nilkkaa syvemmälle lätäkköön. Kierrokset kestivät todella kauan, sillä siirtyminen väylillä ja niiden välissä oli yhtä kahlaamista. Rata myös mudittui erittäin pahasti ihmisten kävellessä samoja polkuja. Niitä hyttysiäkin ilmestyi tuulen lakattua ja näinkin ämerikan poikia pelaamassa hyttyslakit päässä.
Ne kurat.
Kisat olivat todella kaksijakoiset. Ollessani kierroksella, toivoin olevani jo hotellilla ja ollessani hotellilla toivoin olevani jo uudestaan radalla. Olosuhteet joissa kisat pelattiin olivat mielestäni lähes sanoinkuvaamattoman epäonnisen huonot. Kisat menivät omalta osaltani perinteisen tasaisesti, kierrosten ollessa 63, 69, 62 ja 61. Lähtökohtaisesti kaikki pelasivat toisen kierroksensa huonommin kuin kolme muuta, joten kokonaisuus ja jaettu 31. sija oli ihan ok. USDGC-paikka jäi tavoiteltavaksi seuraavaan kisaan, joka poikkeuksellisesti olikin jo tulevalla viikolla. Käänsimme auton keulan kohti Nokiaa.
European Open 2015
European Open 2015 oli neljäs kertani tässä kilpailussa ja kolmas kerta Beastilla. Vuosien saatossa on ikään kuin tottunut, että saapuessaan European Openiin on 10/10 kisat tarjolla ja niinhän se oli tälläkin kertaa. Olin jälleen onnellinen, laittaessani tähän asti hienoimman caddie bookin bägiini.
Pelasin ensimmäiset kierrokseni muutaman heiton alle paarin, ei huono mutta liian hidas lähtö. Kierrokset siis yksi ja kolme alle paarin. Kolmannella kierroksella alkoikin tapahtua ikäviä asioita. Kolmannella väylällä olin heittämässä backhandia vaikeasta asennosta melko pieneen väliin. Heitto jäi käteen ja kimposi puun oikeasta kyljestä kohti väylän oikealla puolella olevaa autotietä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että: ”Noniin, suoraan outtiin”. Tien vierustalla olikin melkoinen joukko katsojia. Äänestä päätellen kiekko selvästi osui johon kuhun ja jäi pelialueen sisäpuolelle. Olin järkyttynyt, häpeissäni ja vihainen itselleni samaan aikaan. Loppukierroksen aikana koitin vielä tsempata, mutta jokaisen uuden tsemppipäätöksen jälkeen rata ikään kuin löi avokämmenellä kasvoille ja kirjautti bogeyn korttiin. Ainoa terapia mikä kolmannen kierroksen kokemuksiin auttoi, oli päästä pelaamaan neljäs kierros aamulla hyvässä säässä ja hyvässä seurassa. Sanotaan, että kolmannen ja neljännen kierroksen ratingpisteiden ero oli 109 pistettä.
37. sija ei lämmittänyt ja USDGC paikkakin jäi haaveeksi. Sen sijaan tänä vuonna paikan lunasti iso liuta muita suomalaisia, heidän joukossaan monta ensikertalaista! Olen heidän puolestaan onnellinen!
Nimekkäät
Lahden SM-kisat
Pari viikkoa sitten kävin ”kokemassa” Lahden SM-kisat. Ehdin tutustua rataan kisaviikon maanantaina ja tiistaina. Olin käynyt tutustumassa rataan jo aikaisemminkin, mutta pelasimme silloin vääriä väyliä. Luulimme, ettei vasta valmistuneita väyliä tultaisi pelaamaan kisassa, tietyistä syistä johtuen.
Kisat olivat monella tapaa hyvin erikoiset. Pelasin lähes koko kauden erittäin tasaisesti, mutta Mukkulassa vein tasaisuuden uudelle tasolle. Kierrostulosteni ollessa -1, Par, -1 ja -1, en voinut kuin todeta, että ainakin voitin radan. Katselin jälkeenpäin tuloksia ja huomasin, että kärkikymmenikön joukossa oli neljä pelaajaa joiden rating on alle 960. Vou! Reissu, joka tuli tehtyä.
Tästä se lähti
Seuraava ja varmaankin kauden viimeinen yksilökisa on Oulussa järjestettävä Pro Tour-sarjan päättävä osakilpailu. Kuulemisiin!
-Leksa
0 kommenttia:
Jätä kommentti