Kevät rynnii maisemiin ja kun frisbeegolffarit suuntaavat radoille, ratasuunnittelija ryhtyy kaivamaan lasermittareita ja GPS-paikantimia varastostaan. On uuden kauden aika! Ajattelin tuoda kirjoituksessani esiin ratasuunnittelijan arkea. Tilannehan on se, että frisbeegolfratoja perustetaan ennätysvauhtia ja osan radoista suunnittelevat paikalliset aktiivit, osan radan hankkiva taho ja osan ratasuunnittelija. Ratasuunnittelija on Suomessa harvinaisuus. Luulen, että “meitä” on vain muutama tässä maassa. Mitä ratasuunnittelu sitten oikein on? Kaikkihan osaavat suunnitella frisbeegolfradan – tuolta heitetään tonne ja niin edespäin…

Joo, kyllä. Olen suunnitellut tähän maahan kymmeniä frisbeegolfratoja. Kohteet ovat vaihdelleet mielisairaalasta kaatopaikkaan, yleisistä puistoista yksityisiin alueisiin. Haastavinta tässä työssä on se, että usein projektiin (kuten näitä ratoja yleensä kutsun) varattu aika on yksi päivä (9-väyläinen projekti). Ratasuunnitteluun ei vielä panosteta tarvittavalla tavalla. On silti mahdollista, että radasta tulee noinkin lyhyellä suunnittelulla hyvä ja turvallinen, mutta joskus jää tunne, että tästä olisi saanut vieläkin paremman, jos…

Joissain tapauksissa toimin siis eräänlaisena konsulttina, joka laittaa frisbeegolfradan alulle ja tekee asiakkaalle peruslayoutin. Radan menestys perustuu sen jälkeen paikalliseen voimaan ja intoon. Tästä hyvä esimerkki on Hangon rata. Tein sinne 9-väyläisen suunnitelman viitisen vuotta sitten. Alue oli laaja ja päädyin rajaamaan sen kulkemaan tietyn lenkin. Koska aikaa suunnittelulle oli yksi päivä, metsäväyliä tuli maltillisesti ja suunnittelu pohjautui olemassaolevien “väylien” hyödyntäiselle. Tämän suunnitelman jälkeen kuvaan astui paikalliset aktiivit Jorma Nousiaisen ja Dennis Barmanin johdolla. Vuosien varrella he ovat suunnitelleet ja rakentaneet Hangon radasta 22-väyläisen. Tämä ei olisi ollut mitenkään mahdollista yhdessä päivässä. Ei ole sattumaa, että juuri nämä radat ovat niitä suosituimpia, missä paikallinen seura on vahvasti mukana toiminnassa.

Ratasuunnittelu on mielenkiintoista ja antoisaa puuhaa. Aloitin kauden ratasuunnittelut tällä viikolla ja ensimmäisenä projektina tein pienen hotelliradan Hämeenlinnan lähettyville. (tämä projekti on taasen hyvä esimerkki siitä, että yksi päivä on riittävästi) Tässä otteita päiväni kulusta.

Kello 7:45 ja tie vie. Viimevuonna mittariin tuli ratakeikoilla 10 000 kilometriä Suomen teitä. Hyvää musaa ja huoltoasema-sämpylöitä, niin kyllä se siitä.

Kello 6:30
Herätys. Aamupala ja viimeinen katsaus ennaltalähtettyyn karttaan. Suunnitteluvarusteet olivat pakattu jo edellisenä päivänä ja odottivat autossa.

Kello 7:30
Tien päälle. Edessä 80 kilometriä ja noin tunti kohteeseen, joka sijatsee Tyrvännössä, Hattulassa.

Kello 8:45
Tapaaminen asiakkaan kanssa kohteessa. Kahvittelun lomassa käydään läpi päivän aikataulua ja suunnittelun etenemistä.

Kello 9:30
Maastoon. Alueeseen tutustuminen asiakkaan kanssa. Käydään läpi huomioitavat asiat ja alueet, määritellään alueet, jotka pitää välttää. Keskustellaan radan suuntaamisesta perheille ja vasta-alkajille. Asiakas siirtyy muiden asioiden hoitamiseen ja minä aloitan alueen tarkemman tarkastelun.

Kello 10:30 – 12:30
Suunnittelua, heittopaikkojen ja korinpaikkojen määrittelyä.

Kello 12:30
Lounas. Suunnitelman esittely asiakkaalle.

Kello 13:30
Maastokäynti ja väylien esittely asiakkaalle. Käydään läpi radan rakentaminen, johon varataan kaksi päivää.

Kello 14:30
Kiitos ja hei! (Tämä projekti oli varmaan nopein, mitä olen koskaan tehnyt.) Matka Tampereelle voi alkaa..

Putterilla perille. Väylä numero kolme ja 31 metriä mäntykujaa. Tsaijai.

Tämä projekti oli siitä erikoinen, että alue oli erittäin rajattu (käytännössä pieni niemenkärki). Kuusi väylää oli ehdoton maksimi, mitä siihen saatiin suunniteltua ja tälläkin määrällä väylien pituudet vaihtelivat 30-50 metrin välillä. Kaikki väylät tehtiin aloittelijoille soveltuviksi ja kaikilta heittopaikoilta näkee korin. Asiakas hankki lisäksi väyläopasteet helpottamaan pelaamista. Heittopaikkoja ei aluksi päällystetä, vaan ne jätetään “luonnolliseen” tilaan ja ainoaksi merkiksi opasteen lisäksi tulee metrinmittainen lankku. Radan luokitukseksi lätakäistään C3 ja rata tulee Hotellin asiakkaitten käyttöön. Hotellin (ja radan) avajaiset ovat Juhannuksena.

Suunnittelijan duuni ei lopu tietenkään tähän. Nyt on suunnitelma vasta tehty ja merkitty maastoon. Tämän jälkeen piirretään aluekartta ja väyläopasteet. Teen pienissäkin projekteissa kaikki työvaiheet, joten homma jatkuu vielä päivän verran toimistolla. Tällä hetkellä piirrän aluekarttaa opasteita varten, jotka käydään ensiviikolla läpi. Ei ole tavatonta, että asiat muuttuvat vielä tässäkin vaiheessa.

Seuraavassa osassa käydään läpi suunnitelma ja julkaistaan koko projekti.

-Jussi

Tervetuloa Ammattina frisbeegolf -blogin pariin. Tätä blogia kirjoitetaan frisbeegolfammattilaisen näkökulmasta frisbeegolfväyliltä ja niiden ulkopuoleltakin. Aiheet liikkuvat välineistä ratasuunnitteluun ja heittotekniikoista lajin ilmiöihin.

Moni lajin parissa viihtynyt aktiiviharrastaja tuntee minut, mutta uusille harrastajille lienee syytä esittäytyä. Olen harrastanut frisbeelajeja ja etenkin frisbeegolfia vuodesta 1994. Ensikosketuksen frisbeegolfiin olen saanut Tampereella Vihiojan frisbeegolfradalla, joka on edelleen kotiratani. Olen kilpailu-uran ohella keskittynyt lajin kehittämiseen. Toimin nykyään frisbeealan yrittäjänä. Toimenkuvaani kuuluu frisbeegolfratojen suunnittelu, frisbeegolfvälineiden maahantuonti sekä frisbeegolftapahtumien järjestäminen. Ammattina on siis frisbeegolf, niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Suurin frisbeegolfsaavutukseni on ollut se, kun olen saanut auttaa lukuisia harrastajia tämän mahtavan lajin pariin.

Kajaanin kaupunginjohtaja avaa frisbeegolfradan kesällä 2009. Uusi frisbeegolfsukupolvi seuraa tarkkana.

Frisbeegolfin uusi aika

Frisbeegolf on kasvanut maassamme nopeasti ja yksi syy siihen on matala kynnys perustaa frisbeegolfrata. radan perustaminen on itseasiassa niin helppoa ja nopeata, että jopa yksityiset henkilöt voivat sen halutessaan perustaa. Totuus on kuitenkin se, että frisbeegolf – niin hauska harrastus kuin onkin – on tällä hetkellä muodostumassa pienoiseksi ongelmaksi yleisissä puistoisa. Meitä on jo paljon ja kansoitamme suosituilla paikkakunnilla jo useita puistoja. Yhä useammin saamme lukea verkosta tai lehdestä, että frisbeegolf haittaa naapurustoa. Miten tähän ollaan tultu?

Frisbeegolfammattilaisena ja ratojen suunnittelijana olen huomannut, että yksi oleellisimpia epäkohtia Suomen frisbeegolfradoilla on väyläopasteiden puute. Muutenkin ilmoitustaulut ja opasteet puiston muille käyttäjille loistavat useinmiten poissaolollaan. Frisbeegolfrata ilman väyläopasteita on kuin maantie ilman liikennemerkkejä. Jokainen käyttäjä luo omat sääntönsä ja reittinsä radalla. Useasti näkee aloittelijan pelaavan rataa “väärin” koska hän ei tiedä, missä järjestyksessä väylät pitäisi pelata.
Kuinka monella golfkentällä olette törmänneet väylään, missä ei lyöntipaikalla ole opastetta, mikä kertoo väylän par:in ja pituuden?

Toinen – ja ehkä se haitallisempi epäkohta – on käyttäytyminen radalla. Tämä ongelma on havaittavissa etenkin nuorten harrastajien kohdalla. Koska radat sijaitsevat pääosin julkisissa puistoissa, niillä on muitakin käyttäjiä. Muista puiston käyttäjistä välinpitämätön frisbeegolfari tekee lajille hallaa ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa jopa radan sulkemisen. Hyvänä esimerkkinä tästä Nokian keskusurheilupuiston tapaus, missä nuoret harrastajat erinomaisen huonolla käytöksellään saivat aikaan sen, että radan neljä väylää poistettiin käytöstä.

Frisbeegolf on Suomessa nuori “murrosiäss䔝 oleva laji. Kasvukipuja tulee olemaan vielä pitkään. Frisbeegolfradat -sivuston ja rataluokitusten kunnianhimoisena tavoitteena on kehittää lajia pitkäjänteisesti kohti oikeaa kansan tietoisuutta. Samalla on tavoite luoda Suomeen järjestelmä, joka luokittelee ja pyrkii kehittämään frisbeegolfratoja, kohti itseohjautuvaa luonnonläheistä liikuntaa. Kaikki tämä onnistuessaan tekee frisbeegolfista mukavan ja turvallisen harrastuksen, mihin voi ottaa osaa koko perhe.

Frisbeegolfin uusi aika voi näin ollen alkaa.

Rataluokituksista

Frisbeegolfradat.fi -sivuston yksi selkäranka on frisbeegolfratojen luokitukset. Tämä luokitusjärjestelmä on suunniteltu ajan kanssa ja sen on tarkoitus palvella kaikkia harrastajista ratoja ylläpitäviin tahoihin. Rataluokitukset kertovat millaisesta frisbeegolfradasta on kysymys, kun katsotaan väylien määrää, radan varustelutasoa ja minkä tasoiselle harrastajalle rata on suunnattu. Luokitus ei esimerkiksi kerro, onko rata metsärata vai puistorata.

Rataluokitukset haluttiin lähtökohtaisesti muodostaa siten, että lajin suorituspaikoilla riittää varaa kehittyä. Tämä tulee parantamaan suorituspaikkojen tasoa koko maassa, kun ratoja omistavat tahot ymmärtävät hyvin hoidetun ja merkityn radan edut. Kautta aikojen frisbeegolfratoja on pystytetty maahamme hieman anteeksipyytävä ilme naamalla. Tämän johdosta useimmat Suomen radat ovat vain joukko maalikoreja oudoissa paikoissa. Edellinen oli suora lainaus yhden ulkopuolisen henkilön kommentista.

Rataluokitukset ovat suunniteltu siten, että esimerkiksi rima A1-luokan radalle on asetettu korkealle.
Tämän luokituksen saavuttaminen tarkoittaa käytännössä kaupallisesti toimivaa frisbeegolfkenttää, jota ylläpidetään ammattimaisesti. B-luokan radat ovat se yleisin luokka Suomessa. Tähän luokkaan mahtuu monenlaisia toteutuksia pikku puistoradoista täysimittaisiin aloittelijanratoihin. C-luokituksen radat ovat tutustumispaikkoja frisbeegolfiin. Lisää luokituksista voi lukea täältä.

Luokitusjärjestelmää ei pidä ottaa siten, että ainoastaan A-luokan radat ovat hyviä. Moni B-luokan rata ja jotkut C-luokankin radat ovat erittäin mukavia paikkoja pelata frisbeegolfia.

No koskas sitten pääsemme pelaamaan tällaisella A1-luokan radalla? Olen henkilökohtaisesti hyvin pettynyt, jos Suomessa ei ole muutaman vuoden päästä tällaista rataa. Koska ja missä? Sitä ei vielä tiedä kukaan, mutta hätäisimpien kannattaa käydä täällä kokemassa se A1-luokan kokemus.

Kevät tuoksuu jo vahvasti frisbeegolfarin nenään, on aika kaivaa bägi komerosta ja suunnata kohti kotirataa. On uuden kauden aika”¦

Erinomaista frisbeekevättä toivottaen,

-Jussi Meresmaa