Kirjoitellaanpa nyt taas pidemmän tauon jälkeen. Kirjoittelun vähyys ei varsinaisesti johdu siitä etteikö mitään kerrottavaa olisi, vaan lähinnä siitä että jostakin tekemisestä täytyy karsia sillä aikuisen ihmisen elämä tuntuu olevan sitä että vuorokaudessa on vähemmän tunteja kun niitä tarvitsisi. Valitettavasti tämä taitaa olla vasta alkua sillä n. kuukauden kuluttua talouteen tulee yksi perheenjäsen lisää, pelottavaa…

Mutta, siinä oli asian vierestä ja nyt sitten sitä asiaa. Moni varmasti haluaisi järjestää jonkinlaisen oman kilpailun jossa pelata jotakin omaa spesiaalirataa omilla säännöillä tai ehkä olla vain mukana järjestämässä viikkokisaa lähiradalla. Myös itse näitä asioita olen harrastamiseni alusta asti pohtinut, mutta alkuun päätin jo että hyvä ottaa lajiin tuntumaa jonkin verran että näkee hiukan mitä kisoissa tehdään ja toimitaan, kuten myös että säännöt alkavat olemaan juurtuneina tuolla selkäpiissä.

Aloitin siis fribailun jotakuinkin 1,5 vuotta sitten ja kisoja onkin koluttu sopivasti. Mm. viikkokisoissa olen sillon tällöin hiukan auttanut esim ilmoittautumisessa ja tulosten laskemisessa ja kansioiden järjestelyssä ja muussa. Alkoi kuitenkin olemaan jo aika järjestää ihan itse (tai no apurin kanssa) kilpailu, jonka järjestelystä vastaa kokonaan itse.

Ensimmäisenä omana kilpailuna järjestettiin tapaninpäivänä Rosolli Open Talin frisbeegolfradalla. Kisa oli hyvin rento ja lähinnä viikkokisa-tyylinen, mutta siinä sai jo hyvää esimakua minkälaista kilpailun järjestäminen on helpoimmillaan. Kisa käytiin siten että pelattiin yksi kierros normaalilla radalla ja sen jälkeen erillinen CTP-kisa. Palkintoja oli voittajalle kaikki osallistumismaksut sekä lisäksi oli muutamia palkintokiekkoja joita olin kysynyt lähimmältä kiekkokauppiaalta.

Kisasta jäi hyvät fiilikset, vaikka parannettavaa olikin, joten aika oli kypsä järjestää “isompaa” kilpailua. Siihen tulikin hyvä sauma kun Rami Roppoa oli pyydetty pitämään Kivikossa Karvalakki-sarjan kilpailu ja hän pyysi minua mukaan kun tuo Rosollikin meni mukavasti. Tähän sitten päästiinkin jo tositoimiin sillä rata käytiin ennen kisaa tarkastamassa ja suunnittelemassa lisäväylät. Tähänkin hankittiin lisäpalkintoja sponsorin myötä ja jälleen edellinen sponsori myöntyi lähtemään mukaan. Etukäteen sai myös erikseen piirrellä ratakartan sekä tietenkin tuloskortit (Rosolli Openissa mentiin ihan kännyköillä). Kansioitakin piti jostakin hommata… Apuna kisan suunnittelussa käytin Ville Kotamäen (ja SFL:n) kirjoittamaa TD-opasta, josta olikin suuri hyöty. Kisahan ei itsessään ollut edes SFL:n alainen kisa eikä edes ratingeja ollut tarjolla, mutta tekemistä silti riitti.

Ennen kisaa vielä luulimme että homma on kunnossa ja kisa menee sujuvasti, mutta kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla? Kaikkea ei vain yksinkertaisesti pysty muistamaan eikä ennalta arvaamaan, joskin paljolti voisi välttää sillä että käyttää oppaita sekä uskoo oikeasti kokeneempien järjestäjien neuvoja.

Otetaanpa hiukan esimerkkejä siitä miten asioita voi ryssiä, mutta myös asioita jotka menivät hyvin, ja sitä myötä vinkkejä tuleville kisajärjestäjille:

Radan ja kilpailun suunnittelu

Tämä on hyvä tehdä valoisaan aikaan. Teimme ensimmäisen suunnittelukierroksen hämärässä, hirvittävässä myrskyssä. Valoisaan aikaan tehdyn “tarkastuskierroksen” aikana havaittiin että useimmat lisäväylät ovat todella lyhyitä (lyhin taisi olla jotain 20 metrin luokkaa ) ja osa jopa vaarallisia (ulkoilureittejä). Talvella tietysti tämä valoisaan aikaan suunnittelu oli hiukan hankalampaa kun arkisin se valoisa aika ollaan sorvin ääressä. Mutta jotenkin se olisi tehtävä…

Suunnittelu kannattaa myös tehdä hyvissä ajoin, jotta muutoksiin voidaan vielä reagoida. Me teimme suunnittelun saman viikon aikana ja se oli aivan liian lähellä kilpailua. Mitäköhän olisi käynyt jos olisimme menneet suunnittelemaan vasta tunti, pari ennen kilpailua kuten alunperin oli ajatuksena?

Kilpailua on myös hyvä suunnitella etukäteen, kuten TD-oppaassa mainitaankin. Mitä pelataan? Kuinka pelataan? Mitä palkintoja? Sponsoreita kannattaa hankkia, niillä saa mukavasti lisäpalkintoja. Lähintä kiekkokauppaa kannattaa kysyä sponsoriksi, kuten myös muitakin yrityksiä. Jokin urheilukauppakin voi lähteä mukaan vaikkapa lahjakorteilla tai myös kiekoillakin jos heillä niitä on myynnissä. Kuulemma ihan erään vihreän kauppaketjunkin lahjakortteja on ollut palkintoina joten ihan lähikauppakin voi olla sponsorina.

Ennakkotiedot

Kilpailusta on hyvä antaa mahdollisimman paljon ennakkotietoa kuin mahdollista.  Hyviä, tärkeitä tietoja ovat esimerkiksi mahdollisimman tarkka aikataulu sekä lisätiedot kilpailupaikasta kuten ruokailumahdollisuus, parkkipaikat jne. Ei kannata olettaa että ihmiset vain löytävät ruokaa jostakin tai että kaikki tietää että siitä vieressä on hese.

Myös mahdollisista lisäkilpailuista ja erikoissäännöistä on hyvä tiedottaa etukäteen. Joku voi esimerkiksi olla vahvasti sitä mieltä että buncr hazard-sääntö on perseestä eikä halua osallistua sellaiseen tapahtumaan.

Tärkeää on myös kertoa että mihin osallistumismaksut käytetään. Moni jättää kilpailun väliin jos ei kerrota mihin rahat menevät, sillä voidaan olettaa että palkintojen sijasta ne tipahtaa järjestäjän taskuun…

Radan merkkaaminen

Varsinkin tiit olisi hyvä merkitä, oli ne kiinteitä tai ei. Kaikille kiinteille tiipaikoille emme tehneet merkintöjä ja tuloksena oli se että osa (ne jotka eivät olleet ikinä radalla pelanneet) pelasivat väärästä paikasta, koska eivät vain tienneet missä oikea paikka olisi.

Tiipaikkojen lisäksi olisi hyvä merkitä myös siirtymät seuraaville tiipaikoille, varsinkin jos kartta ei ole kunnolla tehty (sen lisäksi että meillä oli huono kartta, kartasta myös puuttui yksi väylä viime hetken muutoksen vuoksi, jeejee). Tämä aiheutti sekaannusta jopa niiden kanssa joille rata oli tuttu. Pelkkä asian mainitseminen pelaajakokouksessa ei riitä.

Helposti unohtuu myös muiden asioiden merkkaaminen. Yhdellä väylällä oli käytössä mando ja jotenkin sen yhteyteen ympätyn drop zonen merkkaaminen unohtui täysin. TD:n puhelin soi ja päädyttiin siihen että mandolinjalta jatketaan.

Ryhmät

Monen hengen ryhmiin kannattaa jakaa? Neljän vai kolmen? Neljän hengen ryhmissä saadaan hiukan enemmän sitä kilpailua, mutta jos tilaa riittää ja varsinkin jos (valoisa) aika on kortilla, kolmen hengen ryhmissä säästetään aikaa. Jos on pakko tehdä esim. kolmen hengen ryhmien lisäksi yksi neljän hengen ryhmä, se on hyvä pistää kärkiporukkaan (toinen kierros). Neljän hengen ryhmää todennäköisesti joudutaan joka tapauksessa lopussa odottamaan ja jos se ryhmä on ollut viimeisistä pelaajista koottu, kisan voittajien on turhauttavaa odotella 40 minuuttia ryhmän saapumista vaikka hyvin todennäköisesti sieltä ei kukaan heidän ohitse enää tule.

Jokaiseen ryhmään myös kannattaa yrittää laittaa vähintään yksi henkilö jolle rata on tuttu, auttaa huomattavasti sekaannuksien välttämisessä.

Jos kisassa on ennakkoilmoittautuminen, kannattaa ryhmät muodostaa jo ennakkoon ja sitten vain tehdä mahdolliset muutokset paikan päällä. Ennen pelaajakokousta tapahtuvassa ilmoittautumisessakin nimittäin riittää yllättävän paljon kuhinaa…

Pelaajakokous 

Pelaajakokouksessa pitäisi oikeasti muistaa sanoa paljon! TD-oppaassa on hyvä lista asioista, joista mainita ja siitä kannattaa ottaa vaari. Silti pitää olla huolellinen ja esimerkiksi itse unohdin silti mainita ainakin kaksi asiaa, vaikka olin ne kirjoittanut ylös ja luin suoraan paperista. En tiedä miten siinä onnistuin mutta kyllä se vain oli mahdollista.

Tauko

TD:llä riittää tehtävää myös tauolla. Tulokset pitää laskea ja tarkistaa (ainakin kärjen osalta). Järjestää uudelleen kansioihin. Jos kisassa on rahapalkintoja osallistujien mukaan, täytyy myös rahoista laskea osuudet että kuka saa mitäkin, jotta sen voi pelaajille ilmaista toisen kierroksen pelaajakokouksessa. Pelaajien on hyvä tietää minkälaisista summista pelaavat. Niin, ehkä se TD:kin tarvitsee jotain syötävää…

Kilpailun jälkeen

Kun viimeiset ryhmät saapuvat, saa TD hyvin nopeasti käydä tuloskortteja läpi ja tarkistaa tulokset varsinkin palkintojen saajien osilta (ettei ole väärin laskettua tulosta jonka rangaistuksen vuoksi tippuisi pois palkinnoilta). Pelaajilta on kisa loppu ja haluaisivat äkkiä kotiin. Tarkistelun jälkeen palkinnot jaetaan niille jotka ne ovat ansiokkaalla pelillään ansainneet. TD:n homma ei kuitenkaan tähän lopu, vaan on havaittu että yksi tärkeimmistä asioista pelaajille on se, että tulokset ovat NOPEASTI netissä julkistettavissa. Omana vinkkinä siis vielä se, että ennenkuin rankan ja raskaan kisapäivän jälkeen menee sinne sohvalle köllöttämään ja nauttimaan kylmää sihi-juomaa, jaksaa mennä koneelle ja näpyttää tulokset nettiin, oli sitten rating-kisa tai ei.

Summa summarum

Kilpailun järjestämisessä riittää paljon työtä, mutta tässäkin pätee sama laki kuin moneen muuhunkin asiaan; huolella suunniteltu on puoliksi tehty. TD:n tehtävää helpottaa huomattavasti se, jos hän ei itse osallistu kisaan pelaajana joten jos vähääkään isompaa kisaa järjestää, suosittelen lämpimästi että ottaa vain järjestäjän viitan harteilleen eikä osallistu pelaajana. Tämän avulla keskittyminen pysyy kilpailun järjestelyssä ja saa myös hyvin paljon lisäaikaa tehdä järjestäjältä odotettavia asioita. Näin pystyt järjestämään hyvän kilpailun ja myös tulevaisuudessa pelaajat haluavat osallistua juuri sinun järjestämään kilpailuun!

Mutta, summataan nyt sitten ne ajatukset yhteen. Jos yhtään pidät asioiden ja tapahtumien järjestelystä ja/tai mielessäsi on ollut järjestää kilpailu, tartu rohkeasti toimeen! Järjestäminen on mukavaa puuhaa ja onnistuneen kilpailun jälkeen on hyvä mieli kun on saanut tarjota pelaajille sitä mitä he haluavatkin, kilpailla tässä maailman parhaimmassa lajissa! En uskalla sanoa että kilpailun järjestäminen olisi helppoa, mutta sen voin sanoa että ei se ole liian vaikeaa, etteikö kannattaisi edes yrittää.

Toivottavasti saat tästä tekstistä apua ja ponnistuksen järjestää se ensimmäinen oma kilpailu. Ja varsinkin jos näin käy, odotan kutsua kyseiseen kilpailuun

PS. Ja olen aivan varma että tästäkin tekstistä unohtui tärkeitä asioita, kuten kilpailunkin järjestelyssä

PPS. Ja yleensä blogissa olisi hyvä olla kuvia apuna, tähän mulla ei valitettavasti ollu mitään sopivia kuvia käytettäväksi joten hyvitykseksi piirsin teille kuvan yksisarvisesta (joka tosin on surullinen koska sillä ei ole käsiä eikä voi heittää frisbeetä)

Surullinen yksisarvinen

Kivikon rata viimeinkin vihittiin virallisesti käyttöön ja sateisena perjantai-iltana käytiin myös Kivikon radan ensimmäinen kilpailu. Kilpailun järjesti Innova yhteistyössä Helsingin Kaupungin kanssa. Kilpailun lisäksi tarjolla oli myös frisbeegolfin peruskurssi joka sai osanottajia reilusti yli 10.

Yhteensä 37 kisaajaa kolmessa eri sarjassa lähti taistelemaan uutta rataa, toisiaan ja ennen kaikkea itseään vastaan ja voittajaksi selviytyi avoimessa sarjassa Kari Vesala tuloksella 49 joka on myös uusi virallinen rataennätys, Naisissa E. Holtari ja junioreissa I. Söderlund. Juniorisarjan voittaja voi noutaa palkintonsa Frisbeepointista.

Tässä kokonaistulokset sarjoittain:

Avoin

1. K. Vesala 49
2. V. Piippo 50
3. J. Kytö 52
4. O. Lipponen 55
5. M. Sarantola 56
6. J. Tolkkinen 57
7. J. Kallionalusta 57
8. J. Jaalivaara 58
9. J. Viksten 58
10. J. Winterhalter 60
11. R. Roppo 60
12. G. Särkelä 60
13. A. Lammi 60
14. J. Lehtonen 60
15. M. Kauppila 61
16. S. Haapaniemi 61
17. J. Niskanen 62
18. M. Runonen 62
19. L. Kankaanranta 62
20. S. Kotamäki 62
21. M. Näriäinen 62
22. V. Huotelin 64
23. J. Räikkälä 64
24. R. Honkanen 64
25. A. Rosqvist 65
26. E. Tarsa 65
27. A. Björlin 65
28. M. Seppänen 66
29. M. Salokangas 67
30. P. Vuoristo 69
31. I. Rissanen 72
32. G. Mondragon 74
33. J. Lankinen 78
34. J. Koukku 83

Naiset

1. E. Holtari 82
2. A. Määränen 83
3. M. Luts 96
4. M. Karhu 97

Juniorit

1. I. Söderlund 76
2. J. Lehtikangas 83

Hetken aikaa tässä ollut kirjoittelematta. Rehellisesti sanottuna fribaaminen on jäänyt hiukan vähemmälle kun liikunnallisesti yrittänyt keskittyä juoksupuoleen kun yksi elämäntavoitteista, eli maraton, oli elokuussa edessä. Harjoitellessa myös onnistuin tuhoamaan polveni joka on myös oikutellut sitten fribatessa ja sitä myötä pelin nautinnollisuus on ollut jo pidempään kaukana ja sitä myötä hiukan kiinnostuskin kun “hyvät fiilikset” tarvitsevat kuitenkin myös välillä niitä onnistumisiakin. Hauskuuden myötä meni myös hiukan tämä kirjoitteluintokin mutta eilen oli taas pitkästä aikaa todella kivaa ja siihen on vain yksi syy, Kivikon uusi rata!

Kuvia en viitsinyt vielä radalta näpsiä sillä vaikka rata onkin käytännössä jo täysin pelattavissa, ei se ole kuitenkaan vielä valmis. Avajaisiahan vietetään tulevana perjantaina 7.9. En etukäteen juurikaan ratakarttaan viitsinyt tutustua sillä odotukset ei itselläni oikeastaan ollut kovin korkealla, jostain syystä kuvittelin että Kivikkoon rakennetaan vain uusi Siltamäen tyylinen rata. Voi kuinka väärässä ihminen voikaan olla…

(tässä kohtaa arvoisa lukija avaa ratakartan avuksi visualisointiin -> click)

Radasta kertoo paljon se, että kun kiessin jälkeen mietittiin jotakin huonoa radassa, sitä ei vaan keksinyt mitenkään. Omasta mielestäni huonoin asia oli väylä 2, jossa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta väylä vain on tavallinen aukealla heitettävä väylä eikä tarjoa mitään erikoisuutta tai “juttua”. Kaukana ollaan siis näistä oikeasti huonoista jutuista kuten: paskat tiit, risteävät väylät, huonot korit jne…

Jokaisella tiimatolla on selkeät väyläopaste. Tiit ovat isoja ja luonnolisestikin vielä oikein hyvässä kunnossa. Väylät ovat kaikki erilaisia ja todella monipuolisia, löytyy puistoa, metsää, liidätystä ja kiipeämistä sekä hiukan kalliotakin kuten myös vesiestettä. Maisemakin on kukkulan huipulla huikea, vaikka eivät mielestäni aivan voita Kaatiksen maisemia. Kokonaisuudessaankin alue on hyvännäköistä ja voi kuvitella että kesällä varsinkin, jos alue on hyvin pidetty, on Kivikossa tarjolla helpostikin yksi parhaista ja kauneimmista alueista missä voi fribailla. Varsinkin väylillä 1 ja 13 on suorastaan golfkenttämäiset näkymät vesiesteineen.  Ensimmäisen kerran maisemista pääsee nauttimaan väylällä 8 kun pääsee liidättelemään (varovaisesti kuitenkin) pitkään alamäkeen.

Ja jottei vain pinnallisesti puhuta ulkonäköasioista, on väylät todella monipuolisia ja hyvin onnistuneita suunnittelussa. Monella väylällä on mahdollista heittää niin forella kuin rystylläkin, mutta mitään helppoa ei ole luvassa yhdelläkään väylällä. Varsinkin metsäväylät vakuuttivat sillä vaikka ovat todella lyhyitä niin birdie ei ole kuitenkaan täysin varma. Eikä kyseessä ole vain umpimetsään laitetut tii ja kori jossa sitten tuurilla toivotaan ettei heitto osu puihin vaan väylillä on kuitenkin aivan selkeät reitit josta heittää, mutta ne eivät vain yksinkertaisesti ole liian helppoja. Myös väylän 10 konsepti oli jotain (ainakin itselleni) uutta, 108 metriä suoraan ylämäkeen, ränniä pitkin joka talvisin palvelee lumilautailijoita (tunnetaan myös nimellä halfpipe). Tuo väylä toimisi myös toiseenkin suuntaan.

Rata oli siis juuri sellainen mikä mielestäni on hyvä rata,  paljon erilaisia väyliä jotka ovat “helppoja” mutta epäonnistuminen saattaa kostautua isostikin. Pahoin pelkään vain että aloittelijat jotka radalle eksyy, aiheuttaa hämminkiä ja pahennusta sillä tuolla on TODELLA helppo hukata kiekko, kuten myös heittää se jonnekin minne se ei kuulu eli muiden ulkoilijoiden (niin fribaajien kuin lenkkeilijöidenkin) päälle. Muistakaa hyvät ihmiset se frisbeegolfin etiketti!

Perjantaina siis radan viralliset avajaiset ja samalla myös kilpailu (tästä lisätietoa FGR.fi-blogista) Itse ainakin yritän päästä mukaan ja toivottavasti moni muukin. Jos ette heti perjantaina kerkeä niin kannattaa käydä tutustumassa rataan niin pian kuin on mahdollista, tällä kaudella kuitenkin vielä monta hyvää päivää aikaa heitellä frisbeetä ennenkuin lumi valtaa maan ja ainoastaan hulluimmat heittäjät ovat enää liikkeellä. Kivikossa ei todennäköisesti talvella heitellä (ainakaan kaikilla väylillä) sillä osa radasta sijaitsee lumilautailurinteessä.

Loppuun vielä täytyy kiittää kaikkia jotka ovat millään tapaa olleet radan tekemisessä mukana, kaikkia talkoolaisia, kaupunkia, suunnittelijaa (jota toki piti jo kiittää ihan henkilökohtaisesti), ihan kaikkia jotka tämän helmen on meille saaneet saataville. Eli teille kaikille: ISO KIITOS!

Ja jottei kiitokset jää vain tähän blogikirjoitukseen, lainataan (aivan täysin lupaa kysymättä) tähän viimeiseksi vielä Talin Tallaajien PJ:n Anssi Sahrin kirjoitusta FG-foorumilta. Miettiessänne että jaksaako palautetta kirjoitella niin miettikääpä Helsingin frisbeegolf-tilannetta, harrastepaikkoja on tarjolla peräti 8, joista 2 on jopa kansainvälisiin kilpailuihin soveltuvia ratoja.  Ja kuten Anssi mainitsee, vielä olisi 1 rata suunnitteilla, ehkäpä sekin olisi Talin ja Kivikon kaltainen huippurata tai edes Siltamäen kaltainen aloittelijarata joka helpottaa näiden parempien ratojen ruuhkia?

Tälläinen pyyntö olisi kaikille harrastajille. Antakaa Helsingin kaupungin liikuntavirastolle positiivista palautetta radasta (Jos kokee näin voivansa tehdä) Virastojen saama palaute on lähes aina negatiivista = Valittajat ottavat yhteyttä. Tykkääjät hymistelevät hiljaa itsekseen. Jos kaupunki saa kiitosta, kun kiitoksen aika on, helpottaa se ihan oikeasti jatkossa tapahtuvaa asiointia. Tarkoitus olisi Kivikon jälkeen vielä yksi rata Helsinkiin toteuttaa. Mukavampi elää byrokraattien kanssa, kun heitä joku muistaa joskus kiittääkkin.

Palautetta voi internetin ihmeellisistä syövereistä:

http://www.hel.fi/hki/liv/fi/Yhteystiedot+ja+palaute

Kiitos

Anssi

Frisbeegolffia golfkentällä?

Kuulostaako hyvältä? Voin kokemuksesta kertoa että on parempaa kuin miltä kuulostaa!

Lauantaina siis oli Hillsidegolf Open-skabailu Vihdin Hillside Golfissa. Ratakartan katsastelun jälkeen odotettavissa siis oli avointa, hyvin hoidettua väylää ja ainakin itselle harmaita hiuksia sillä ei tuo pituusheittäminen ole vahvin puoleni.  Ennakkoasetelma siis olikin se että lähdetään vain nautiskelemaan pelistä, radasta ja hyvästä peliseurasta.

Ennen kisan alkua oli 1 väylällä (siis golfkentän ykkösväylällä) CTP-kisaa. Väylän pituus oli huimat 266 metriä, mutta onneksi ei sentään ihan niin pitkällä ollut CTP-markkeri jonka lähelle piti päästä. CTP-kisa oli varsin mukavaa vaihtelua siihen perus 30-60 metrisen CTP-kisan väliin, mutta ehkä lämmittelynä ei ollut paras mahdollinen nimittäin kyllä siinä täysillä sai repiä ja siltikin itsellänikin jäi heitot n. 30-40m vajaaksi. Näppärän näköisiä rollereita kyllä osa pisti menemään ja pisin taisikin mennä reilusti yli 200 metrin sillä lyhyeksi leikattu nurmi oli kuin luotu rollereita varten.

Pari videota CTP-kisasta:

Video 1 tiipaikalta

Video 2 väylältä

Tutkimusmatkailu uudelle radalle

Pelaajakokous - TD ei ole kuitenkaan niin ankara kuin mitä käsimerkit antaa ymmärtää

Vaikka ratakartta olikin julkaistu niin ratahan oli täysin uusi niin minulle kuin kaikille muillekin. Paikan päällä käyneet saattoivat ehkä jonkinlaista apua saada ratakartasta ja väylien mielikuvaharjoittelusta mutta uskoisin että apu on minimaalista. Hiukan jännittyneenäkin sitä matkaan lähti kun ei oikein tiennyt mitä vastaan tulee. Hillsiden upea kenttä kuitenkin piakkoin poisti kaikki epäilyt ja lunasti pienimmätkin odotukset aivan jäätävän huikeilla maisemillaan. Edes pelaajakokouksen yhteydessä saatu sadekuuro ei latistanut tunnelmaa millään tavalla sillä tästä pystyi nauttimaan täysin siemauksin ja nyt oltiin vasta alussa…

Avauksen jälkeen kuikuillaan etteikö vain olisi mennyt pitkäksi...

... sillä korin takana on huima pudotus!

Jo muutaman väylän jälkeen oli aivan selvää että rata hipoo täydellisyyttä. Vaikka osa väylistä (no oikeastaan kaikki) olivat todella avoimella alueella ja suurin osa todella pitkiä, ne eivät silti olleet liian vaikeita tai tylsiä. Korkeuserot olivat valtaisat (kuten GPS:llä tallentusta reitistä voi tarkastella: tästä) ja eräälläkin väylällä sai putterilla heitettyä avauksen “pienenä lähestymisenä” jolle tuli mittaa n ~110 metriä. Ei paha, ei paha. Väylillä oli myös yllättävän usein vesiesteitä ja hiekkabunkkereita (kuten golfiin kuuluukin) mutta hyvänä lisänä bunkkerit olivat OB:tä ja tämä ei minua ainakaan haitannut lainkaan vaan päinvastoin, haaste on hyväksi vaikka yleisesti olen “keinotekoisia” OB-alueita vastaan.  Kun siinä OB:lla on muutakin kuin vain ne tikut niin se saa kokonaan uuden merkityksen. Vesiesteet olivat sitten myös ihan kunnollisia ja söivät kiekkoja melkoisen tehokkaasti. Varsinkin yhdellä väylällä kori oli sijoitettu pienen kummun päälle veden ympäröimänä joten edes “seifti” lähestyminen ei taannut sitä että kiekko jää korin läheisyyteen vaan se voi siitä hyvinkin rollata veteen. Ko. väylältä pari videopätkää tässä ja tässä.

Oma suosikkini oli väylä jossa heitettiin huimaan alamäkeen, reilusti vasemmalle olevaan koriin. Ja suosikkistatus ei johdu siitä että nappasin molemmilla kierroksilla tästä “helpot” birdiet (putit n. 10 ja 25m) vaan siitä että yksinkertaisesti on hienoa katsoa kun kiekko liitää ja tässä sen sai taas mukavasti liitämään, vaikka loppuvaiheessa katosikin näkyvistä sillä kori ei näy tiipaikalle. Videotahan väylästä on tarjolla tässä, tuo kuvattu heitto ei tosin mene lähellekään koria, mutta alla kuva väylän koripaikasta.

Kuva väylän sivusta (golfväylän tiipaikalta), fribatii oli tuolla jossain korkealla oikeassa reunassa

1. kierros meni omalta osalta nautiskellessa ja rennosti pelatessa sen kummemmin edes tulosta miettimättä. Vaikka heittuetoverit kovasti vielä lopussa vakuuttivat että tulokseni oli hyvä, oli se silti vaikea uskoa kun en tosiaan lähtenyt yrittämään mitään vaan ainoastaan pitämään hauskaa. Ehkäpä tämä oli juurikin se mikä ratkaisi ja paljon, nimittäin tarkemmin ajateltuani olin heittänyt aika hyvin, fiksuja omiin taitoihin suhteutettuja heittoja eikä mitään mahtiheittojen yrityksiä mihin ei kykene. Paljoa tuosta paremmin en voisi pelatakkaan. Mainittakoon nyt että 1 OB ja 2 puttia (jotka periaatteessa olisi voinut pistää sisään) on mielestäni melko virheetön kierros, varsinkin tälläiselle aloittelijalle.

Tauolla oli tarjoilut kohdallaan, hyvä salaattipöytä ja hiukan kiusaustakin

Kuitenkin vasta kun ruoka oli syöty ja scoret laskettu niin uskoin että tulos oli hyvä, olin jaetulla kolmannella sijalla ja takana oli monta itseäni parempaa pelaajaa, mm. Janne Hirsimäki jonka pelaamista on vain voinut ihailla ja toivoa olla itsekin joskus yhtä kovassa “iskussa” lyhyeen peliuraan nähden.  Toiselle kierrokselle siis kärkipoolissa ja tässä kohtaa oli taas mahdollisuus tehdä se virhe jota voisi kiroilla kisan jälkeen; yliyrittäminen. Vielä 1 ja 2 väylän onnistuin pitämään maltin kasassa ja otin sen helpon parin ekalta väylältä (pirkkomahdollisuus väylällä kyllä oli, mutta lähdin siis pelaamaan jälleen pariin) sekä 2 väylältä  helppo pirkko alkoivat ilmeisesti taas innostamaan yrittämään jotakin mitä ei osaa.3 väylällä tempaisin avauksen liian voimalla ja aivan väärään suuntaan mihin piti ja aivan kirjaimellisesti kapsahti katajaan. Siellä venytellessäni avutonta spagaattia suuren katajan sisällä, mietin sen että nyt saa riittää tämä pelleily ja pitää pelata vain omaa peliä, aivan sama mitä tuloksia muut saa mutta minun pitää pitää vain hauskaa ja pelata kuten osaan. Siitä sitten lähestyminen korin viereen ja par korttiin ja kohti uusia onnistumisia. Ja kuten lopullisista tuloksista voi päätellä, pää piti ja hauskaa oli vielä senkin jälkeen kun viimeinen väylä oli pelattu. Toisella kierroksella ei enää tuullut lainkaan joten muut saivat hyvin parannettua tuloksia (tosin jotkut myös huononsivatkin) mutta itse en siihen kyennyt johtuen varmaankin juuri siitä kierroksen “virheettömyydestä”. Vähemmät heitot pitäisi sitten saada esimerkiksi pitempien ja tarkempien avauksien myötä kun putitkin jo melko hyvällä prosentilla uppoaa alle kymmenen metrin säteeltä.

Kokonaisuudessaan kisa oli todella mahtava kokemus ja menee helposti omien käymieni kisojen kärkeen, voittaen jopa legendaarisen Staminan. Jos ja kun tämä järjestetään ensi vuonnakin, olen takuuvarmasti mukana! Tärkeimpänä tästä päivästä jäi kuitenki mieleen se että fribatessa on pidettävä hauskaa, silloin on kivaa! Tuli epäonnistumisia tai onnistumisia niin koskaan ei saa jäädä miettimään ja murehtimaan vaan otetaan mitä annetaan ja nautitaan mahtavasta lajista, varsinkin jos on tarjolla huikeat puitteet täydelliseen irtiottoon arjesta. Lauantai oli täydellinen esimerkki hyvästä fribapäivästä, huolimatta siitä että kotiin pääsi vasta klo 2 aikaan yöllä aivan rättiväsyneenä(kisa muuten loppui joskus yhden jälkeen), oli fiilis aivan mahtava ja teki mieli lähteä pelaamaan lisää! Samanlaisilla fiiliksillä pelasin viimeksi myös VMP Openissa ja sielläkin pelasin hyvän tuloksen vaikka en sitä lähtenyt tekemäänkään, tästä ei ole vaikea päätellä mitä pitää tehdä seuraavassa kisassa

Siinä hätäisesti kirjoitettua tunnelmaa Hillsidestä, toivottavasti ei ollut liian sekavaa tekstiä Seuraava kisaetappi lieneekin ensi viikonlopun Raaseporin Helmi joten eiköhän tässä olla taas hissukseen viikon verran. Uutta tekstiä voi muuten tulla “kyttäämään” pienelle fanisivulle facebookissa: Poika Kotiin @ Facebook

Loppuun vielä kevennyksenä kuva 2 kierroksen alun pelaajakokouksesta. Kuva räpsähti oikeaan aikaan…

Capture the moment - TD tökkää kärkipelaajaa

Esittäydytään nyt sitten ihan oikeasti, kun tuo ensimmäinen artikkelini oli vähän tuommoinen vapaamuotoisempi, pilke silmäkulmassa kirjoitettu fribaholistin tunnustus, vaikka sieltä totuuden siemen välistä löytyikin

Olen siis Juha, Nummelasta. Frisbeegolfia takana nyt jotakuinkin tasan vuosi. Joillekin olenkin jo tuttu nimi, ihan kisoissa/radalla tapaamisesta tai sitten blogistani, jota siis olenkin jo kirjoitellut viime elokuusta lähtien. Harmillisesti kuitenkin sain oppia varmuuskopioiden tärkeyden, kun Hirsimä(ki)en kanssa kasaamamme fribanet.fi-sivuston palvelin hajosi ja kaikki tiedot katosi tuhkana tuuleen, mukaanlukien kaikki blogitekstini. Muutaman kuukauden työ siinä meni hukkaan, mutta noh, sellaista se elämä on.  Mitä itse fribanettiin tulee, jatkamme toimintaa tämän kauden ajan pelkästään facebookissa, mutta talvella sitten katsotaan taas uudet kuviot (varmuuskopioiden kera).

Olen siis nyt vuoden heitellyt, alkuun tahti oli kova ja myös talvella oli into kova ja lähdin mm. mukaan mitä ihmeellisimpiin vetoihin joista lähes väistämättä tulee turpaan, kun ei ehdi eikä pysty treenata niin paljon kuin haluaisi, paljon kuitenkin. Viime kesänä en juurikaan kisaillut poislukien viikkokisat, talvella aloitettiin sitten karvis-kisoista ja nyt kesällä jatkuu jo paljon aktiivisemmin. Takana on jo molemmat amatööri-tourin osakilpailut (melko heikoilla esityksillä omaan tasoon nähden) sekä muutamia yksittäiskilpailuja sekä tietenkin kaikki Nummelan viikkokisat.

Se mitä tänne blogiin aion kirjoitella, pysyköön mysteerinä (sillä sitä se on minullekin). Kirjoittelen mitä kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu. Itsellä on semmonen fiilis että tommonen varsinainen kisareportaasi kertoen omasta pelistä, on aika nähty, mutta sen sijaan turinointi yleisestä fiiliksestä tapahtumasta taitaa olla mielenkiintoisempaa. Siinä kohtaa kun ratingit on 4-numeroisia varmaan alkaa muitakin kiinnostamaan millä kiekolla avasi ja mihin väylälle. Nuo aloittelijoiden mokellukset (jota itselläkin siis roimasti oli) oli hyvää luettavaa ja opittavaa uusille harrastajille, mutta en viitsisi niitä alkaa kaikkea uudestaan kirjoittamaan. Mikko Setälän blogi on kuitenkin tallessa, sitä kannattaa lukea alusta asti.

Heitetään vielä loppuun pienet muistelmat Kankaanpään amatööri-kisasta, minähän menin paikalle perjantai-iltana teltan kera. Parikisan pelasin Poikolaisen Samin kanssa (myös Nummelasta) ja ottaen huomioon meidän molempien tason, pelasimme todella hyvin, tulos oli 57 eli 6 alle parin. Tällä taisi muistaakseni tulla jaettu 6:s sija. Rata oli varsin hyvä, hyvin samankaltainen kuin Hyvinkää ja Nummelanharju, jotka ovatkin lempiratojani ja 5-tienristeys pääsee myös samaan porukkaan mukaan.

Samin heitto väylällä #16 "kiekkoa ei näy missään ja peukku perseessä"

Yritin perjantai-iltana ensin nukkua laavussa, mutta piakkoin tämä betonikenkä huomasi että miksi kesäisin laavumajoitus ei oikein ole suosiossa. Laavu täyttyi hyvin pian itikoista ja siinä sitten piti rivakasti nousta ja pikaisesti kasata teltta pystyyn, onneksi otin sen kuitenkin mukaan kun alunperin olin sitä jättämässä kotiin. No ainakin Lahden kavereilla oli hauskaa…

Perjantaina grillailtiin Jonnen ja Reiman kanssa

Lauantaina lähin ihan hyvin mielin kiessille, vaikka ei montaa tuntia tullutkaan nukuttua. 1 kiessi meni aika roimasti penkin alle, tulos oli +7 ja aivan jäätävän paljon todella tyhmiä, aloittelijan virheitä (liian kovaa, yliyrittämistä jne..) Aurinko porotti melko kovasti ja 19 väylää alkoi jo loppuvaiheessa tuntumaan. Saa nähdä miten käy kun aikanaan pääsee esim. 27 väyläiselle radalle pelaamaan…

Tauolla käväsin Kankaanpään keskustassa syömässä kebabin. Meinasin ensin ostaa rullakebabin kun kovasti teki sitä mieli, mutta kun ko. otuksella oli hintaa 12 euroa ajattelin sen ylihintaiseksi ja jätin ostamatta. Siinä omaa kebua odotellessa sitten selvisikin miksi hinta oli korkeahko… Naapuripöytään nimittäin tuotiin semmoinen reilu ranskanleivän kokoinen rullakebab! Siitä olisi voinut syödä kaksikin henkeä vatsansa täyteen. Holari-Tanskanen tuommoisen kuulemma upotti yksinkin, ilmankos ratingit nousee…

Toiselle kiessille taas hyvin mielin ja paransinkin hiukan mutta vähän jäi siitäkin paska maku suuhun, kun tiesin että pystyn pelata paljon paremminkin. Onneksi oli rento pooli, kuten yleensä aina tällä tasolla niin ei ihan hampaat irvessä tarvinnu vetää vaikka välillä siltä tuntuikin, terveisiä Raumalle!

Oman poolin (Intermediate Amateur) setti oli jo kasassa, mutta advanced vielä pelasi ja huolimatta siitä että väsytti aivan jumalattomasti, oli mukava istuskella laavulla ja pitää nuotiossa tulta yllä hyvää hiillosta varten. Kolmisen tuntia siinä meni kun uudet majoittujat saapui paikalle jolloin sitten pistettiin makkarat ja lihapiirakat tulille, tai siis hiillokselle. Lahtelaiset olivat jo karanneet paikalta kun hetken ajan taivaalta tuli juomapullon täytettä. Meillä oli kuitenkin mukavaa ja joskus myöhäiseen nukkuminen taas menikin kun friba- ja inttijutut maistui paremmin kuin uni.

Lauantaina ilmestyi kolmaskin teltta "majoitusalueelle"

Sunnuntaina pääsi sitten golf-lähdönkin makuun ensimmäistä kertaa. 9.50 oli oman heittueen lähtö ja siinä aamulla ehtikin hyvin pakata teltan ja rinkat ym sekä syödä hyvän aamupalan trangialla valmistettuna. Nuotioon toki tuli niin toisesta teltasta sai lihapiirakkaa lämpimäksi. Itse kiessi meni sillä samalla tarinalla kuin lauantain toinenkin kiessi, tasaisen tylsää peliä ja sopivasti mokia jotta tulos ei ole liian hyvä.

Kokonaisuudessaan reissu oli todella mukava, oli taas hauska tavata uusia ihmisiä kuten myös päästä pelaamaan uudella (ja ennenkaikkea hyvällä) radalla. Kelikin oli hyvä vaikka lauantaina hiukan vettä rapsahtelikin illansuussa. Kisajärjestelyt toimi hyvin ja homma oli selkeää ja tehokasta. Laavussa riitti nuotioon puita ja kaivossa juomapulloon vettä, mitäpä muuta sitä fribaaja voisi kisareissulta toivoa (no parempia heittoja tietenkin mutta siihen ei valitettavasti paraskaan TD pysty).

Jatketaan sitten taas joskus jollakin jutulla… Juhannuksena ei oma kiekko lennä mutta sitten ensi viikon lopulla onkin Hangossa Baltic Sea Tourin osakilpailu kuten myös Hillside Open Vihdissä, joka pelataan ihka oikealla golf-kentällä frisbeegolfiin sopivaksi muokatulla layoutilla. Luvassa siis jänniä hetkiä ja aivan järjetön määrä heittoja