Viime viikonloppuna pelattiin Oregonissa viidettä kertaa jenkkien National Tourin osakilpailu Beaver State Fling, jossa voittajaksi selviytyi sattumalta myös viidettä vuottaan pelaava Christian Dietrich. Tämä kaveri jätti takseen sellaisia nimiä kuin Avery Jenkins, Nathan Doss, Nikko Locastro, Dave Feldberg ja Ken Climo. Oheisessa videossa näkyy voittajan otteita ja erityisen siitä tekee se, että kysessä on ainakin omasta mielestäni helposti yksi hienoimmista fribavideoista. Katselukokemuksen maksimoimiseksi suosittelen 720p HD-kuvanlaatua ja koko näyttöä. Enjoy!
Noniin! Nyt ollaan viimein saatu kesä käyntiin ja allekirjoittanutkin on päässyt paiskomaan lättyä niin että nyt nähdään jo unia siitä että käsi lähtee irti.
Olen viimeisen reilun viikon aikana käynyt pelaamassa seitsemällä eri radalla: Nokialla, Ylöjärven Kuulaaksossa, Ulvilan vapaa-ajankeskuksen radalla, Porin Kirjurin radalla sekä Tampereelta Vihiojalla ja Epilässä. Hetken mielijohteesta sunnuntai-iltapäivänä eksyin jopa Hervantaan heilumaan fribabägi selässä. Itselleni ei ainakaan tule mieleen mitään sen parempaa kesän merkkiä kuin päästä heittämään fribaa shortsit jalassa ja pelkkä t-paita päällä ja onkin ollut aivan mielettömän siistiä päästä tekemään juuri tätä.
Ratoja kiertäessäni olen päässyt toteamaan että saman huomion ovat tehneet muutkin. Muistan silloin kesällä 1999 kun varsinaisesti lajin aloitin, oli jotenkin hienoa ja jännittävää nähdä radoilla muitakin heittäjiä, ne kun usein olivat melko harvassa. Tämä tunne ei toki ole vuosien saatossa kadonnut, mutta vähintäänkin laimentunut. Aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä, kun Vihiojan puistossa on jokaisella väylällä yksi porukka pelaamassa ja toinen odottamassa tiillä vuoroaan, ei uusien kasvojen uutuudenviehätys huitele ihan samoissa lukemissa.
Vihnun kauden ekoissa viikkiksissä oli ryhmää kivasti.
Yli kymmenen vuotta ratoja kiertäneenä ja kymmeniin ratatalkoisiin osallistuneena on helppo ottaa sellainen asenne, että minulla on etuajo-oikeus näillä väylillä, eikä kaikkien mielestä lajin räjähdysmäisesti kasvavat harrastajamäärät ole pelkästään hyvä juttu. Tässä kohtaa pitää vain muistaa, että mitä kaikkea uudet harrastajat ja lajin laaja suosio voikaan tuoda mukanaan.
Uudet harrastajat tarkoittavat auttamatta tulevaisuudessa uusia harrastauspaikkoja kun kunnat ja muut päättäjät heräävät siihen, että niiden tulee tarjota asukkailleen kilpailukykyiset puitteet harrastamiseen ja ulkoiluun niissä lajeissa joita sen asukkaat harrastavat. Tämä kehitys tulee ennen pitkää viemään myös ns. rahalla tehtyihin pro-tason ratoihin kierros- ja kausimaksuineen sekä ainakin jonkinlaisine klubitaloineen. Kyllä Suomeen helposti yksi Järva mahtuu. Nyt täytyy vain jäädä odottamaan minkä kunnan päättäjillä on riittävästi munaa näin laajaan projektiin lähtemään ensimmäisenä.
Uudet harrastajat tarkoittavat myös kovatasoisempia kilpailuja ja tulevaisuudessa myös isompia palkintopotteja kilpailusponsoroinnin muodossa. Myös kilpailujen lukumäärä tulee varmasti kasvamaan ja oikeastaan jo nyt välineitä voi ostaa kunnon valikoimalla ja inhimilliseen hintaan todella monesta paikasta. Kaikki menee siis eteenpäin.
Luonnollisesti luvassa on kasvukipuja muussakin muodossa kuin siinä, ettei aurinkoisena päivänä pääse sitä lähintä puistorataa nakkelemaan alle puoleen tuntiin ja niiden uusien seuran jäsenten nimiäkin on aina niin kamalan vaivalloista opetella ulkoa, mutta suunta näyttää erittäin lupaavalta. Seurojen aktiivisuuden harteille jää kuitenkin uusien jäsenten hankkiminen. Toivottavasti sinun seurassasi heidät otetaan innolla vastaan, ja ehkä tulevaisuudessa sinun ei tarvitsekkaan enää olla ainoana lapion varressa kaivassa niitä uusia korinpaikkoja kun talkoopäivänä sateleekin vähän vettä.
Katselin tuossa läpi aikaisempia bloggauksiani ja tulin siihen tulokseen, että voisi olla paikallaan tehdä juttu jostain vähän kevyemmästä aiheesta. Säästetään noita analyyttisempiä juttuja sitä opparia varten sitten. Mieleeni nousi yksi asia joka ainakin itseäni on frisbeegolfissa kiehtonut erityisen paljon. Kyseessä on siis holarien eli hole-in-onejen heittäminen.
Frisbeegolfissa hole-in-one -suorituksen tekeminen on näennäisesti helpompaa kuin tavallisessa golffissa, tai ainakin frisbeegolfissa niitä tulee enemmän. Useinhan sanotaan että ainakin kilpailutilanteessa hole-in-one on epäonnistunut suoritus jossa käy pirun hyvä säkä, koska useasti avausheitto joka jaksaa sisään asti menisi muussa tapauksessa reilusti pitkäksi. Käytännössä siis sisään menevät draivit ovat aivan liian kovia, koska optimaaliseksi kilpailuheitoksi mielletään draivia, joka jää aivan korin alle. Tällä tavoin vältytään aina niin kuumottavalta puttaamiselta.
Tarkoittaako tämä sitten myös sitä, että jos heität usein holareita kisoissa, olet myös jotenkin huono pelaaja? Ei ainakaan minun mielestäni. Moni tietoisesti hakeekin holaria myös kilpailutilanteessa ja komeinta on kun sellainen osuu ratkaisevaan kohtaan. Yksi tällainen “ässä”, joka ei ainakaan itseltäni hevillä unohdu on Ville Piipon upsiholari viime vuoden Italian Openin toiseksi viimeisellä väylällä. Ville johti Meresmaan Jussia muistaakseni heitolla, ehkä parilla ja avasi väylää ensimmäisenä. Kylmän viileästi Ville kaivoi Beastin (?) kassista ja ilman sen suurempaa hinkkailua tai keskittymistä täräytti upsin keskelle mukia. Yleisö ei jotenkin tajunnut oikein edes hurrata – tilanne tuntui niin älyttömältä, että väki käytännössä haukkoi vain henkeään. Siinä pistettiin käytännössä koko kisan ajan kilpailua johtaneelle Jussille aika näyttävästi luu kurkkuun. Mieletön heitto!
Onko sinulla jotain mieletöntä holaritarinaa jonka haluat jakaa? Kerro ihmeessä kommenteissa!
Loppuun pikku makusteluksi vielä pari aika älytöntä holarivideota youtuben uumenista:
2 holaria yhden hinnalla. Kuinkahan monta ottoa tohon on tarvittu..?
Holari ja alarautaosuma samaan aikaan, pikku lisähaasteena ilman ketjuja. Huh!
Hauskaa vappua kaikille fribaajille ja paljon ketjujen kilinää toukokuulle!
Kaiken kaikkiaan lienee perusteltua väittää, että samalla kun lajin suosio kasvaa fyysisessä maailmassa, kasvaa se myös internetissä. Toisin kuin monien perinteisten lajien kohdalla, on internet selkeästi yksi tärkeimmistä kasvualustoista frisbeegolfille. Frisbeegolfin ympärille on syntynyt tiedonjakamisen kulttuuri, joka on jo tähän päivään mennessä näkynyt monenlaisten verkkopalveluiden muodossa niin Suomessakuin ulkomaillakin. Uskaltaudun väittämään että keskivertofribaaja on jopa hieman peruskansalaista tiedostavampi nettiin liittyvissä asioissa. Tämä on tietenkin pelkästään hyvä asia.
Internet on juuri nyt siksi tärkeä kanava tälle lajille, että moni (minä mukaan lukien) uskoo että frisbeegolfista on tulossa ainakin Suomen laajuisesti ilmiö. Internetissä puolestaan synnytetään ilmiöitä. Kuinka muuten tietäisit mertonista tai kitlereistä? No joo, toisaalta internet-meemit asia erikseen, mutta tärkeää on se, että lajista löytyy mielenkiintoista tietoa niin eritasoisille harrastajille kuin vaikkapa lajista kiinnostuneille yrityksille. Siinä vaiheessa kun kilpailuille aletaan toden teolla hakemaan ulkopuolista rahoitusta, emme todellakaan halua että se sopivan sponsorin edustaja löytää googlesta ensimmäisenä hakusanalla “frisbeegolf” Suomi24:n keskustelupalstalla olevan hyvin provosoituneen kommentin siitä, että frisbeegolf on hapero harrastus. (En linkitä sitä tähän, koska se lisää vain sen todennäköisyyttä tulla googlessa korkealla näkyville)
Toisaalta on myös erittäin tärkeää luoda esikuvia frisbeegolfin uudelle sukupolvelle, joille Dave Feldberg on vähintään yhtä kova äijä kuin Teemu Selänne. Olen jo jonkin aikaa tyytyväisenä seurannut kuinka pro-pelaajat rakentavat omaa web-presenssiään ja nostavat esille uraansa ja harjoitteluunsa liittyviä asioita meidän “ei ihan niin kovien fribaajien” luettavaksi. Erään Keski-Eurooppalaisen automerkin sloganin mukaan: maailma tarvitsee esikuvia ja meidän pitää lajina tajuta tarjota niitä. Tämä laji vaatii staroja, joilta voi oppia peliä ja joiden juliste on siistiä ripustaa oman huoneen seinälle.
Loistava esimerkki pelaajasta joka on avoin oman ammattilaisuransa suhteen on Avery Jenkins. Keskivertojenkkiä voit seurata twitterissä, facebookissa, tämän omilla nettisivuilla ja lukea tämän blogeja. Kauas ei kansallishedelmä putoa mandopuusta Averyn siskon Valarienkaan kohdalla, jonka nettisivuihin voit tutustua täällä. Hienointa näissä touring-pro -sisaruksissa on se, kuinka molempia pystyy reaaliaikaisesti seuramaan kun he kiertävät kilpailuja ympäri maailmaa. Tästä saa aidosti sellaisen fiiliksen kuin olisi hengessä mukana ja on hienoa pystyä hyödyntämään pro-pelaajilta tulevia pieniä vinkkejä. Näitä blogeja seuranneena voi kertoa että kyllä se henkinen peli on fribagolffin vaikein osuus taitotasosta riippumatta. Tämän allekirjoittavat varmasti myös kaikki pro-pelaajat. Tälläkin tasolla staroihin on helppo samaistua.
Nyt meidän tulee löytää samantyyppistä stara-ainesta myös Suomesta. En usko että se tulee olemaan ongelma, koska Suomessa on paljon lupaavia pelaajia, jotka ymmärtävän lajin viestinnällisen puolen merkityksen. Suomalaisten fribaajien blogeista suosituimpia lienevät Jesse Heinosen ja Juho Rantalaihon kilpailu- ja treeniblogit, joissa on molemmissa miellyttävän persoonallinen ja henkilökohtainen tatsi kirjoittamiseen. Olen kuullut huhuja, että Jessen blogia lukevat jopa muutkin kun fribaharrastajat sen persoonallisen kerronnan ansiosta ***Jesse-naurua***.
Ps. Radat alkaa oleen kuivia, pois sisältä notkumasta ja fribaa heittämään!
Tätä kirjoittaessani on kulunut hieman yli kymmenen päivää frisbeegolfradat.fi -palvelun avaamisesta ja google analyticisin tarjoama statistiikka sivuston kävijöistä on ainakin ihan miellyttävää luettavaa. Ihmiset ovat siis löytäneet sivun ja toivottavasti siitä on ollut myös käyttäjille hyötyä. Palautettakin on tullut ihan reippaasti ja se on ollut lähes kokonaan postiivista. Muutamia käyttäjien ehdottamia parannuksia testataan tälläkin hetkellä. Juuri näin tämän pitäisi mennäkkin – frisbeegolfradat.fi:tä saavat kaikki olla mukana kehittämässä.
Jauhoin jo jonkin verran edellisesä postauksessani informaation jakamisesta lajin leviämisen mahdollistajana, mutta tämä on aihe johon haluan upottautua vielä hieman syvemmälle. Nykyään kaikki on internetissä – sieltä voit tehdä haluamasi ostokset punaviinistä elefantteihin ja sen tarjoamissa sosiaalisen median palveluissa moni on jo tänä päivänä kontaktissa päivittäin useampiin henkilöihin kuin fyysisessä maailmassa. Edellinen on toki juuri sitä sanahelinää, jota jokainen perinteinen media kylälehdistä lähtien Suomessa kylvää internet-nimisestä abstraktiosta, josta valitettavan harva journalisti nykypäivänä mitään ymmärtää.
googlen hakutulosten lukumäärä vuosina 2005-2010 hakusanalle "frisbeegolf"
Selvää on kuitenkin se, että maailma on muuttunut. Painetun sanan painoarvo häviää nykypäivänä monella tapaa sähköiselle. Hyväkään juttu frisbeegolfista Hesarin Oma Elämä -palstalla ei ole paljonkaan arvoinen koska se ei ole googlen indeksoitavissa. Vasta kun sisältö siirtyy internettiin saa se todella mahdollisuuden levitä vapaasti. Toisin kuin perinteiset mediat kuten sanomalehdet ja televisio, internet on epälineaarinen media. Tämä tarkoittaa sitä, että kun lukija osaa ymmärtää kontekstin, ei siellä oleva tieto ole koskaan samalla tavalla vanhaa. Internetissä eilispäivän uutiset eivät ole samalla eilispäivän uutisia kuin lehtienkeräyslaatikossa. Ne ovat osa frisbeegolfin sähköistä juurta eli digitaalista jalanjälkeä.
Entäpä sitten sellainen tieto joka on perinteisten uutisten kannalta täysin toissijaista, mutta palvelee ratkaisevasti jotain tiettyä ryhmää. Kontekstiin voisi sopia esimerkkinä vaikka tieto frisbeegolfin harrastusmahdollisuuksista. Tämä ei ole sellaista tietoa johon internetin käyttäjät tyypillisesti törmäävät vaan sellaista jota internetistä haetaan. Tämän tiedon olemassaolo on ratkaisevan tärkeää 2010-luvun Suomessa. Luonnollisesti on myös tärkeää, että se on ajantasaista ja pakkansapitävää, jotta tämän tiedon varassa liikkuvat internetin käyttäjät eivät tule lähteensä kusettamiksi. Jos harjavaltalainen polttariporukka haluaa mennä pelaamaan fribagolffia Ulvilan radalle, tarkistaa netistä että rata on kunnossa ja paikalle päästyään toteaa että korit on kerätty pois uuden asuinalueen alta, tuottaa polttariporukan käyttämä lähde pettymyksen. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että heille tarjottava tieto on ajantasaista, koska ihmiset ovat tottuneet kuluttamaan mediaa lineaarisesti.
Netissä julkaistavien bloggausten ja uutisen etuna on se, että samoin kuin perinteiset lehtiartikkelitkin, ne edustavat luonnollisesti pääosalle lukijoistaan tiettyyn ajankohtaan sidottua julkaisua. Internetissä vanhojen bloggausten ja uutisten arvo säilyy paremmin kuin kertakäyttömediassa, koska lukija voi palata jutun kirjoitushetkeen ja nähdä tekstin siinä hetkessä jossa se on kirjoitettu. Varsinainen etuhan syntyy täysin siitä, että periaatteessa kaikki mitä laitat internettiin pysyy siellä. Tällä tavoin voimme verrata frisbeegolfin käsittelyä perinteisessä mediassa ryöpsähdyksiksi jotka valuvat tyhjyteen. Julkisuudesta saatu hyöty osuu lähes 100-prosenttisesti sille hetkelle kun se tapahtuu. Internetissä nämä ryöpsähdykset kasaantuvat tasaiselle alustalle, jota kutsutaan digitaaliseksi jalanjäljeksi. Mitä enemmän ryöpsähdyksiä, sitä isompi jalanjälki. Mitä isompi jalanjälki, sitä merkittävämpi tekijä. Tämä pätee niin yksittäisiin henkilöihin kuin vaikkapa urheilulajeihinkin.
